Miksei aikanaan koulussa kerrottu historiasta näin hykerryttävästi? Olisi varmasti kiinnostanut enemmän, kuin ne kuivat vuosilukujen ulkoa pänttäykset.
Juha Hurmeen Finlandia-palkittu teos ”Niemi” kertoo ilkikurisesti Suomen ja siinä sivussa vähän muunkin maailman historiasta aina alkuräjähdyksestä vuoteen 1809, jolloin Suomi joutui Venäjän vallan alle.
Kirjassa nykyisen Suomen aluetta kutsutaan Niemeksi ja täällä asuneita niemeläisiksi, koska Suomen valtiota ja siten oikeastaan suomalaisiakaan ei ollut olemassa sinä aikana jota kirja käsittelee.
Ruotsalaisten tullessa isommin mukaan kuvioihin tämän maailman kolkan nimi oli useimmiten Österlandet tai Nyland (Itämaa tai Uusimaa). Finland otettiin käyttöön vasta joskus 1500-luvun huitteilla. Vielä myöhemmin Suomi saattoi tulla puheisiin, mutta silloinkin vain jossain peräkylissä.
Kirjassa kerrotaan muutenkin mielenkiintoisia esimerkkejä muualta tulleista sanoista ja paikannimistä yms.
Tiesitkö että Espoo on alunperin Haapajoki? Ruotsiksi toki, eli Aspå. Entäpä Helsingin vaakunan laiva? No, ruotsalaiset tietysti ovat syypäitä siihenkin; siirtolaiset tulivat Helsinkiin Ruotsista laivalla, joten eikös joku hurri keksinyt ikuistaa sen vaakunaan. Helsingistä puheenollen, Hurme kysyy myös: ”Mikä v*tun Pasila?” Jos haluat tietää miksi, lue kirja.
Sana ”hana” puolestaan tulee Saksan kielestä. Olutta säilytettiin tynnyreissä, joiden suljinmekanismi muistutti kukkoa. Niinpä kukkoa tarkoittava Saksan kielen sana ”hahn” alkoi tarkoittaa myös hanaa ja lainattiin sitten meillekin.
Suuria osia kielestä ja paljolti myös osaaminen, tiede, taide, kulttuuri ja muu sivistys tuli siis aikanaan tälle niemelle muualta. Enemmän tai vähemmän väkisin päähän taottuna. Toki täällä varsinkin myöhemmin keksittiin ihan omiakin omituisuuksia.
Hurmeen mukaan jo 1300-luvulla maailman epäkohdat osattiin kertoa tutun kuuloisesti Piae Cantiones-lauluissa:
1) juopunut, villiintynyt nykyaika rakastaa kummallisia ja käsittämättömiä asioita
2) kaikki oli ennen paremmin; maailma huononee huononemistaan
3) vanhoja hyviä tapoja ei enää noudateta
4) väkivalta ja tyhmyys hallitsevat oikeuden ja viisauden sijasta
5) tyrannit nousevat, sota uhkaa
6) korruptio leviää
7) tuloerot kasvavat
Ei sitä turhaan sanota että historia toistaa itseään.
Alla pari näytettä Hurmeen hupaisasta tyylistä.
Ensimmäinen kertoo Turun piispa Hemmingin hyvästä ystävästä ja aikansa eurooppalaisesta julkkiksesta, pyhästä Birgitasta, jonka ukko heitti lusikan nurkkaan heidän palatessaan Santiago de Compostelasta pyhiinvaellukselta.
(Ei vielä silloin pyhällä) Birgitalla meni suru puseroon niin pahasti, että hän alkoi nähdä näkyjä ja keksi olevansa maailmaa pelastamaan lähetetty Jeesuksen morsian.
”Visio oli niin vahva, että monet uskoivat häntä, muiden muassa kuningas Magnus Eriksson, joka sai Birgitalta Jeesuksen sanelemat yksityiskohtaiset ohjeet, kuinka tuli hyökätä Novgorodiin ja tuhota häijyt ortodoksit.
Magnus lähti atakkiin 1348, mutta tyhmät venäläiset eivät arvostaneet Jeesuksen ja Birgitan sotasuunnitelmaa, vaan liiskasivat ruotsalaisjoukot. Myös musta surma pilasi hyvän sodan, kun se iski molempiin osapuoliin. Magnuksen ja Birgitan välit menivät poikki; Birgitan mielestä Magnus ei ollut osannut noudattaa ohjeita, ja kuninkaan mielestä Birgitan ohjeet olivat perseestä.
Birgitta otti ja lähti Roomaan ja vietti siellä hurskasta ja iloista elämää kuolemaansa asti 1373. Kaikki olivat Roomassa sitä mieltä, että siinä oli pyhä mimmi jos kuka. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun paperit pantiin vetämään ja Birgitta kanonisoitiin pyhäksi 1391.”
Myöhemmin Martin Lutherin ideoiden jaettua läntisen kristikunnan kahtia suistui Eurooppa uskonsotiin yli sadaksi vuodeksi. Niissä oli oikeastaan enimmäkseen kyse politiikasta, aluevaltauksista ja muista hyödyistä, ”…mutta molempien osapuolten virallisten päiväkäskyjen mukaan tapeltiin siitä, minkälaisilla askelmerkeillä ja taikamenoilla kuuluisaa kolmikkoa, isää, poikaa ja pyhää kummitusta, pitää palvoa.”
Jos jotain kriittistä pitää kirjasta sanoa, niin kirjallisuushistoriaa yleensä ja erityisesti lainauksia Kalevalasta ja muista vanhoista teksteistä olisi voinut olla vähemmän, tai ainakin ne olisivat voineet olla lyhyempiä. Vaikka tekstit ovat paikoitellen aika hervottomia, on niitä tässä mitassa vähän raskasta kuunnella.
Joka tapauksessa tätä kuunnellessa joutuu hymyilemään ääneen useampaan kertaan.
Juha Hurme on kirjoittanut tälle myös jatko-osan nimellä ”Suomi”, joka jatkaa siitä mihin tämä päättyy. Se on lukulistalla jossain välissä.
Yhteenvetona tähän loppuun voisi lainata Ruotsin valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan (1583-1654) kuolematonta viisautta: ”Poikani, kunpa tietäisit kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.”
Kuten Juha Hurme toteaa: ”Semmoista se on aina maailmassa. Kaikki muuttuu koko ajan eikä mikään muutu ikinä.”
Lukija: Tomi Alatalo
Kesto: 16h 16min
