👍 Steffen Kretz: Myrskyn edellä - Hyökkäys Capitoliin ei ollut jonkin loppu vaan alku

Tanskalainen toimittaja Steffen Kretz on työskennellyt Tanskan yleisradion kirjeenvaihtajana Lähi-idässä ja vuodesta 2017 Washingtonissa. 
Vuoden 2023 teoksessaan hän maalaa huolestuttavan ja surullisen kuvan kehityksestä, joka johti hyökkäykseen ja kongressitalon valtaukseen Capitol Hillillä 6.1.2021. 

Yhdysvallat, tuo vapauden ja mahdollisuuksien luvattu maa.
Ainakin näin meille on vuosikymmenten ajan kerrottu. Mutta kuinka paljon tuossa mielikuvassa on enää jäljellä todellisuutta? Sitä kirjailija pohtii lähtökohtanaan Capitolin valtaus, mutta Kretz ei jää kertaamaan tuon päivän tapahtumia. Hän matkustaa ympäri Yhdysvaltoja, tapaa ihmisiä politiikan huipulta tavallisiin kansalaisiin ja etsii syitä sille, miksi amerikkalainen yhteiskunta on ajautunut nykyiseen tilanteeseensa. Erityisen kiinnostava on texasilainen Reffittin perhe, jonka sisäiset ristiriidat ja hajoaminen kuvastavat surullisen osuvasti koko maan tilannetta.
Kiinnostava on myös huimaavan rikas, poikkeuksellinen miljardööri Stephen Prince, josta muut rikkaat käyttävät nimitystä ”crazy liberal”, hullu demokraatti, koska hän maksaa veroja. 

Kirjan ehkä tärkeintä antia on kuvaus eriarvoisuudesta ja amerikkalaisen unelman murentumisesta. Yhdysvallat on maa, jossa kaikilla pitäisi olla mahdollisuus menestyä, mutta käytännössä lähtökohdat ovat kaikkea muuta kuin tasavertaiset. Toisilla on miljardeja, toisilla vaikeuksia selvitä seuraavaan palkkapäivään, jos sellaista edes on.
Onhan se tietysti hienoa, että jokaisella on periaatteessa mahdollisuus rikastua, mutta jos toisilla on kymmenen kierrosta etumatkaa jo lähdössä, omistavat juoksuradan ja keksivät säännöt, niin kilpailu ei ehkä ole ihan reilu. Samalla pieni rikas eliitti kerää yhä enemmän taloudellista ja poliittista valtaa. 

”Eriarvoisuus on kasvanut niin äärimmäiseksi, että kolme Yhdysvaltojen ja maailman rikkainta miestä – Elon Musk, Jeff Bezos ja Bill Gates – omistavat saman verran kuin ne 150 miljoonaa yhdysvaltalaista, joilla on vähiten.”
 ”...yli 11 prosenttia maan asukkaista elää köyhyydessä. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että vajaat 38 miljoonaa yhdysvaltalaista elää alle 8 dollarilla päivässä, kun kaikki menot lasketaan – summa vastaa 7,5 euroa. Prosenttiosuus on pysynyt vakiona 1970-luvulta asti."
"...vuosikymmenten aikana sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä Kiinassa ja Intiassa. Afrikassa köyhien osuus on laskenut 54:stä 40 prosenttiin. Yhdysvalloissa tilanne on pysynyt ennallaan.”
”Täällä keskimääräinen elinikä jää lyhyemmäksi kuin Bangladeshissä ja nöyryyttävä köyhyys muistuttaa erehdyttävästi kolmannen maailman köyhimpien kurjuutta.”

Hyvin kiinnostavaa on myös kirjan herättämä kysymys vapaudesta. Yhdysvalloissa vapaudesta puhutaan lähes pyhänä arvona, siitä ollaan ylpeitä ja väitetään Jenkkilän olevan maailman vapain maa, ”...home of the brave, land of the free...” .
Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa ihmiselle, jolla ei ole varaa kunnolliseen ruokaan, säälliseen asuntoon, terveydenhuoltoon, koulutukseen tai ylipäätään taloudelliseen turvaan? Onko kyse todellisesta vapaudesta vai pikemminkin oikeudesta selvitä yksin? Rikkaalle vapaus tarkoittaa mahdollisuuksia etuoikeuksiin, joista tavallisella kansalaisella ei ole edes käsitystä, köyhälle se voi tarkoittaa sitä ettei kukaan tule auttamaan kun elämä kolhii. Vapaus tuntuu olevan kovin erilainen asia miljardöörille kuin ihmiselle, joka joutuu miettimään, riittävätkö rahat seuraavaan vuokraan.
Todellisuudessa suurella osalla amerikkalaisista ei yksinkertaisesti ole varaa olla vapaa. 

”(ultrarikkaista) ...heidän omaisuutensa on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosikymmenien aikana. Jos tarkastelee pelkästään kolmea rikkainta sukua, heidän omaisuutensa on kasvanut 6000 prosenttia. Heitä ovat Walmart-kauppaketjun omistava Waltonin perhe – jonka omaisuus kasvaa noin 70 000 dollaria minuutissa, 4 miljoonaa tunnissa tai 100 miljoonaa dollaria vuorokaudessa...”

Kun ihmiset menettävät uskonsa siihen, että yhteiskunta toimii heidän hyväkseen, poliitikkojen ja ultrarikkaiden on helppo tarjota yksinkertaisia vastauksia ja osoittaa syyllisiä muista ihmisryhmistä, maahanmuuttajista tai poliittisista vastustajista. Poliittinen vastakkainasettelu, populismi ja disinformaatio ruokkivat toisiaan, ja lopulta vastapuolta ei enää nähdä eri tavalla ajattelevana kansalaisena tai enää edes ihmisenä, vaan tuhoamista vaativana vihollisena, kuten 1930-luvun Saksassa tai nykypäivän Israelissa. Kretz onnistuu kuvaamaan tätä kehitystä ilman, että hän sortuu pelkkään sormella osoitteluun.

Miljardööri Stephen Princen sanoin: 
”Tuhoamalla keskiluokan tuhoaa oman maansa. Kun tarkastelee historiaa, massat eivät ole koskaan vieneet yhtään maata perikatoon. Se on aina ollut rikkaiden aikaansaannosta. Ja niin tapahtuu Yhdysvalloissa tässä ja nyt”.
”On hyvin helppo nähdä, miksi niin käy. Meillä on rahaa, ja niin Washingtonissa kuin Lontoossakin useimmat poliitikot on ostettu varakkaiden ihmisten palkkalistoille, jolloin heitä painostetaan ajamaan lakeja ja sääntöjä, jotka hyödyttävät meitä”.
”Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että päädymme vielä pisteeseen, jossa suuri enemmistö väestöstä ei enää hyväksy sellaista. Sillä kuinka monta suihkukonetta ihmisen täytyy omistaa, kuinka monta huvilaa ja kotia meillä täytyy olla? Yhä useampi Yhdysvalloissa alkaa kallistua sille kannalle, että järjestelmä pelaa johdonmukaisesti meidän pussiimme. Tätä tavallisten työläisten keskuudessa kasvavaa vihaa Trump osasi hyödyntää hyvin tehokkaasti. Työläiset eivät ymmärrä, että he eivät kiinnosta Donald Trumpia pätkääkään. Hän myy tunteellista tarinaa, jonka he ostavat, koska ovat vihaisia ja turhautuneita kasvavasta kuilusta hyväosaisten ja kaikkien muiden välillä”.

Kretzin tapa yhdistää yhteiskunnallinen analyysi yksittäisten ihmisten tarinoihin tekee kirjasta kiinnostavan ja helposti lähestyttävän. Paikoin kokonaisuus on hieman rönsyilevä, eikä kaikkia aiheita ehditä käsitellä aivan yhtä syvällisesti. Toisaalta Yhdysvaltojen ongelmat ovat niin monimutkaisia, ettei niitä muutamalla sivulla ratkaistaisikaan.

Vaikka ”Myrskyn jälkeen” kertoo ennen kaikkea Yhdysvalloista ja nyt pelätään mitä kaistapäistä Trump ja MAGA-jengi keksii välivaalien murskatappion jälkeen, kirjan sanoma on paljon laajempi. Eriarvoisuus, demokratian rapautuminen ja yhteiskunnallinen kahtiajako eivät ole vain amerikkalaisia ongelmia. Myrsky ei välttämättä jää Atlantin toiselle puolelle. Kauhun sekaisella jännityksellä odotetaankin mm. Ranskan ja Saksan seuraavia vaaleja.

Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja paikoin huolestuttavakin teos. Tämäkin on niitä kirjoja, joiden äärellä tulee välillä pysähdyttyä miettimään, mihin oikein olemme menossa.

 

Lukija: Kalle Chydenius
Kesto: 12h 55min

👍 Esko Valtaoja: Maailmankaikkeudesta

Taattua Valtaojaa. Esko Valtaoja pyrkii selittämään maailmankaikkeuden olemusta ja ihmeitä niin, että tavallinenkin tallaaja pysyisi kärryillä. Harmi vaan, että maailmankaikkeus on melko iso ja outo paikka, eikä aina tee yhteistyötä Eskon kanssa.
Viihdyttävä tietopläjäys silti, suosittelen!

 

Lukija: Juhani Rajalin
Kesto: 3h 27min

👍 Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 1-5(6) / 5, 7-8 The Murderbot Diaries

 

 

Kesälukemiseksi valikoitui Martha Wellsin "Murhabotin päiväkirjat". Se on hykerryttävä sci-fi sarja, jossa galaksin vaarallisin olento ei oikeastaan haluaisi tappaa ketään – introverttina se haluaisi vain katsoa rauhassa avaruussaippuaoopperaa eikä joutua juttelemaan typerien ihmisten kanssa. Vaikuttaa hyvin suomalaiselta tyypiltä siis.
Murhabotti on hallintamoduulinsa hakkeroinut turvallisuusrobotti ja siten käytännössä itsenäinen tappokone, jolla on lisäksi sosiaalisten tilanteiden kammo.
Päiväkirjat kertovat Murhabotin ja sen ihmis- ja bottiystävien seikkailuista galaktisten suuryritysten metkuja selvitellessään.
Kun ihmiset ympärillä joutuvat pulaan, Murhabotti joutuu jatkuvasti tekemään sen kaikkein vastenmielisimmän asian: välittämään. Jos sarkasmiltaan ehtii.
Ja sitten mennään ampumaan, hakkeroimaan, pelastamaan ihmisiä ja lentelemään pitkin galakseja – samalla kun Murhabotti mielessään analysoi ihmisten käsittämätöntä käytöstä ja miettii, milloin pääsisi takaisin katsomaan rakkaita saippuasarjojaan.

Kirjasarja on palkittu mm. Hugo- ja Nebula-palkinnoilla.
Sarjassa on kahdeksan osaa joista suurin osa on lyhyehköjä 3-6 tunnin mittaisia novelleja ja Network Effect täysimmittainen romaani. Teosten järjestys on vähän sekava, kannattaa katsoa oikea täältä. 
Suomennoksia ei ainakaan toistaiseksi ole kuin viidestä, joten loput kuuntelin englanniksi. Englanninkielistä teoksista on lisäksi dramatisoidut versiot. Ne löytyvät myös Bookbeatista, mutta en niitä kokeillut.

1 Hälytystila / All Systems Red
2 Keinotekoinen olotila / Artificial Condition
3 Oikullinen protokolla / Rogue Protocol
4 Taktinen vetäytyminen/  Exit Strategy
5 Network Effect
6 Pakoileva yhteys / Fugitive Telemetry
7 System Collapse
8 Platform Decay

 

Lukija: Mikko Toiviainen / Kevin R. Free
Kesto: Vaihtelee teoksesta riippuen

👌 Andrei Sergejeff: Egyptin historia - Kleopatran ajasta arabikevääseen

 
Andrei Sergejeffin teos Egyptin historia - Kleopatran ajasta arabikevääseen oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas vuonna 2019. Valitessani kirjan kuunneltavaksi sivuutin sujuvasti nimestä kohdan "Kleopatran ajasta" ja olin pettynyt, kun en kuullutkaan tarinoita faaraoiden loiston ajoista. Teos alkaa siis vasta antiikin ajasta ja päästyäni harmistuksestani yli, kirja osoittautui vallan mainioksi ja Egyptin historia mielenkiintoiseksi ja sisältävän loistoa, sotia, poliittisia juonia ja muita tapahtumia, sekä prefektejä, kalifeja, sulttaaneja, emiirejä, kediivejä, pashoja, suurvisiirejä, kuninkaita, presidenttejä ja muita pienempiä pomoja eri dynastioista vaikka kymmenien valtioiden tai satojen kirjojen tarpeiksi.

Ensimmäinen vastaan tullut asia mitä ei ehkä ole tullut niin ajatelleeksi on maantiede. Nyky-Egyptin pinta-alasta yli 95 % on Saharan autiomaata. Tästä seuraa "...että vaikka nyky-Egyptin pinta-ala on kaksi kertaa Espanjan kokoinen, sen asutuskelpoinen pinta-ala on pienempi kuin nyky-Tanska. Tälle pienelle alueelle on kuitenkin ahtautunut arviolta 98 prosenttia koko satamiljoonaisesta väestöstä, joten asutun alueen väestöntiheys on esimerkiksi Tanskaan verrattuna parikymmentäkertainen."

Myös Egyptin hallitsemat alueet ovat vaihdelleet aikojen saatossa paljonkin ja rajat ovat seilanneet edestakaisin kuin päissään ollut merirosvo. Ja toisinaan on Egypti puolestaan on ollut alistettuna, esim. Rooman sekä Ottomaanien valtakuntien aikana.
Joka tapauksessa Egyptiin on joskus laskettu kuuluvaksi, joko osittain tai kokonaan, ainakin Nuubia (nyk. Sudan), Levantti (nyk. Israel, Palestiina, Libanon, Syyria), Siinain niemimaa ja osia Libyasta.

Sekin ehkä unohtuu helposti, että faaraoiden Egyptin ja nykyisen islamilaisen Egyptin välissä maa oli vuosisatojen ajan kristitty. Tietysti, koska Islam keksittiin vasta 600-luvulla.
Niinpä niin, kun maan, tai alueen, sivistyksen kirjoitettu historia on tuhansia vuosia vanha, siihen mahtuu kaikenlaista. Se sopisi pitää mielessä täällä koto-Suomessakin.

Yllätyksenä voi ehkä pitää myös orjien asemaa. Se oli toisinaan varsin erilaista kuin mitä sillä nykyään käsitetään. Esim. Mamelukkien, eli sotilasorjien joukosta nousi useita sulttaaneja, jotka hallitsivat koko valtakuntaa. Ei hassummin orjalta. Mamelukit olivat muutenkin pystyväistä porukkaa, ainoana jenginä ikinä he onnistuivat pysäyttämään jo puoli maailmaa valloittaneet hirmuiset Tšingis-kaanin mongolit (kts. Peter Frankopan: Silkkitiet - Uusi maailmanhistoria).
Vaan olipa Egyptissä hallisijana islamilaisella ajalla esim. kaksi naista, musta eunukki ja lukutaidoton albanialainen seikkailija. Totuus on usein tarua ihmeellisempää! 
Hallitsijat ja eliitti olivat muutenkin usein ihan muuta väkeä kuin egyptiläisiä, esimerkiksi em. Mamelukit olivat usein turkkilaisia tai tšerkessejä. Vallassa ovat olleet myös ainakin kreikkalaiset, roomalaiset, albanialaiset, armenialaiset ja tietysti arabit. Ja toisaalta vaikkapa Egyptin presidentti vuosina 1970–1981 ollut Anwar Sadat oli alkujaan nuubialainen.

Egypti on kautta historian toiminut monien suurvaltojen keskeisenä näyttämönä ja ollut samalla arabimaailman merkittävin valtio: islamilaisen kulttuurin ydinalue, vahva taloudellinen ja sotilaallinen toimija sekä avoin ja vaikutusvaltainen aatteellinen suunnannäyttäjä. Monet viime vuosisadan keskeiset Lähi-idän ideologiat – kuten islamilainen modernismi, panarabialaisuus, islamismi ja jihadismi – ovat joko saaneet alkunsa tai muotoutuneet juuri Egyptissä.

Teos Egyptin historia – Kleopatran ajasta arabikevääseen kuljettaa lukijan näiden vaiheiden läpi antiikista nykypäivään. Kertomus alkaa Rooman valtakaudesta ja arabivalloituksesta, edeten suurten historiallisten linjojen kautta Ottomaanien aikaan sekä ranskalais- ja brittivallan kausiin, Nasseriin, Suezin kriisiin ja lopulta Arabikevään tapahtumiin.

Kuten kirjailija itsekin mainitsee, aihe on niin valtavan laaja, samoin aikajana, että teos on väistämättäkin pelkkä pieni pintaraapaisu. Silti siitä saa aika hyvä yleiskuvan maailman menosta tuolla päin palloa.
Kirjoitustyyli ei ehkä ole maailman vetävin, mutta kannattaa tähän tutustua, jos historia vähääkään kiinnostaa.

 

Lukija: Jari Aula
Kesto: 18h 16min

👍 Jyri Kosola: Koneiden sota - Droonien läpimurto ja vallankumous

Nykyään kun tekoälyä ja sotaa tulee joka tuutista, ja drooneja tippuu melkein syliin, niin tällä kirjalla pääsee aika hyvin kartalle siitä missä mennään.

Kirjottaja, nykyään ajankohtaisohjelmien kommentaattorinakin tuttu Jyri Kosola, on tekniikan ja sotatieteiden tohtori, entinen sotilasyli-insinööri, insinöörieversti (evp) ja Puolustusvoimien ex-tutkimusjohtaja, joten asiantuntemusta riittää vaikka muille jakaa. Niinkuin tämä kirja tekeekin.

Sodankäynti on muuttunut aikalailla kokonaan ja tulee muuttumaan vielä lisää. Jopa niin, että tulee mieleen olikohan F-35 hävittäjien hankinta ihan oikea ratkaisu?
Jos rajan takaa laitetaan tulemaan satoja tai tuhansia drooneja kerrallaan, 64 hävittäjää ei niitä kaikkia pysty torjumaan, ainakaan talouden näkökulmasta kovin pitkään. Hävittäjiäkin toki tarvitaan, mutta olisiko vähän vähempi jotain halvempia ollut parempi? Säästyneillä rahoilla olisi voitu rakentaa kustannustehokkaampi droonisuoja.

Luulen, että jos olisivat aikanaan siellä pääesikunnassa ottaneet tämän kaverin tosissaan, niin ei tarvitsisi tänään arpoa missä ne pöristimet viuhuu…


Lukija: Jussi Puhakka
Kesto: 9h 39min

👍 Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Operaatio Ave Maria on huippuarvostelut ("Yksi vuoden parhaista kirjoista." - The New York Times 2021) saanut sci-fi romaani, josta on hiljattain tehty elokuva. Se olikin syy kuunnella tämä kirja juuri nyt. Yleensähän kirja on parempi kuin filmatisointi, joten mielummin näin päin.
Andy Weir puolestaan on sama heppu, joka kirjoitti kirjan ”Yksin Marsissa”, mistä myöskin on tehty Hollywood-hitti. Tällä kertaa yksin avaruudessa Matt Damonin sijaan on Ryan Gosling. Tosin elokuvaa en vielä ole itse nähnyt, mutta hyviä arvosteluita sekin on saanut.

Kirjan aloitus on herkullinen, päähenkilö herää avaruusaluksesta, eikä muista mitään, ei edes omaa nimeään. Mitä ihmettä on tekeillä?
En paljasta enempää, mutta asiat selkiytyvät pikkuhiljaa ja mainioita juonenkäänteitä riittää loppuun asti.

Kirja on mielenkiintoinen, jännä ja hauskakin. Elokuvaakin luonnehdittiin jossain ”kaverikomediaksi”. Tieteelliset faktat antavat teokselle uskottavuutta, mutta yksityiskohtaisia matemaattisia laskutoimituksia yms. olisi voinut olla vähän vähemmänkin. Vaikkei Operaatio Ave Maria nouse Liu Cixinin Muistoja planeetta Maasta -trilogian tasolle, rima on niin korkealla että Andy Weirin teos kannattaa silti lukea.

Lukija: Aku Laitinen
Kesto: 18h 3min

👌 Oded Galor: Ihmiskunnan nousu - Vaurauden ja eriarvoisuuden juuret

Miksi maailmassa on nykyään niin paljon eriarvoisuutta? Toisaalla nähdään nälkää ja toisaalla eletään ennennäkemättömässä yltäkylläisyydessä. Pikku vinkki; se ei johdu ihonväristä.
Oded Galorin teos Ihmiskunnan nousu - Vaurauden ja eriarvoisuuden juuret pohtii näitä teemoja perusteellisesti ja lähtee liikkeelle jo esihistoriasta.

Galorin keskeinen väite on, että suurimman osan ihmiskunnan historiasta elintaso pysyi lähes muuttumattomana niin sanotussa malthusilaisessa ansassa: teknologinen kehitys lisäsi tuotantoa, mutta tämä johti väestönkasvuun, joka puolestaan söi hyvinvoinnin lisäyksen.
Vuosituhansia ihmiset siis elivät raataen köyhyydessä ja käytännössä jatkuvan nälkäkuoleman partaalla. 1700-luvun loppupuolelta alkaen tilanne alkoi yhtäkkiä muuttua. Miksi? Ja miksi vain osa maailmasta vaurastui ja muut jäivät köyhemmiksi?
Teollinen vallankumous on toki yksi tekijä, mutta ei koko totuus eikä perimmäinen syy.

Oded Galorin kirja on ehkä vähän kuiva, mutta ajatuksia herättävä ja saa lukijan pohtimaan uudelleen itsestään selvinä pidettyjä käsityksiä vaurauden synnystä ja eriarvoisuuden juurista.
Muuten teos popularisoi valtavaa aihetta sujuvasti, mutta tietyt ilmaukset toistuvat paikoitellen joka toisessa lauseessa, tai ainakin välillä siltä tuntuu.
Lisäksi itse olisin kaivannut enemmän pohdintaa siitä, mikä osuus luonnon ja fossiilisten polttoaineiden lähes ilmaisella hyödyntämisellä on vaurastumisessa ja jatkuvassa kasvussa, ja kuinka pitkään se muka voi jatkua mm. ilmastonmuutoksen ja luontokadon uhatessa?

Lukija: Satu Paavola
Kesto: 7h 9min

👍 Naomi Klein: Tuli on irti - Maapallon polttava tulevaisuus

 

Naomi Klein (s.1970) on kanadalainen toimittaja, professori, aktivisti ja menestyskirjailija.
Hänen teoksensa "Tuli on irti - Maapallon polttava tulevaisuus" on jo jokusen vuoden vanha (2019), mutta edelleen ajankohtaisempi kuin moni muu. Kirja koostuu Kleinin esseistä, puheista ja artikkeleista ilmastokriisistä, politiikasta ja taloudellisesta vallasta, jotka on kirjoitettu pääosin 2010-luvulla. Se tarkastelee ilmastonmuutosta paitsi ympäristöongelmana, myös poliittisena ja taloudellisena kriisinä.
Klein esittää, että ilmastonmuutoksen juuret ovat nykyisessä globaalissa talousjärjestelmässä, joka perustuu loputtomaan kasvuun, riistokapitalismiin ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Hän vaatii että torjuaksemme ilmastonmuutosta, yhteiskunta- ja talousjärjestelmät pitäisi romuttaa ja luoda tilalle jotain oikeudenmukaisempaa ja tehdä "Green New Deal".
Se herättää paitsi toivoa, myös kauhua. Kleinin ehdottamien valtavien muutosten ja Green New Dealin kautta ilmastonmuutoksen pahimpia vaikutuksia voitaisiin varmasti torjua. Iso mutta sen sijaan on tuo yhteiskunta- ja talousjärjestelmien romutus; käytännössä enemmistön maailman ihmisistä kaikissa maissa pitäisi siihen sitoutua ja se lienee mahdotonta, varsinkin kun talous- ja valtaeliitti taistelee kynsin hampain vastaan.

Kirjan viesti on liian vasemmistolainen omaan makuuni, mutta tiede on siitä kiusallista, että se ei välitä sinun eikä minun mielipiteistä. Ja tästä tulee se kauhu; Naomi Klein esittää vakuuttavasti miksi ilmastokriisiä ei voiteta ilman että laitetaan kaikki peliin, ja kun katsoo yhteiskuntia ja ihmisluontoa nyt, niin tietää että ei tule tapahtumaan. Joten odotetaan sitten että merenpinnan nousu, kuumuuden aiheuttama ruoan tuotannon romahdus, saastuminen, luontokato ja sään ääri-ilmiöiden voimakas lisääntyminen yms. itsessään, sekä niiden laukaisema räjähdysmäinen pakolaisaalto romuttaa yhteiskunta- ja talousjärjestelmät ympäri maailmaa väkisin.
Itse olen jo sen ikäinen ettei tuo ehtine minuun vaikuttaa, mutta surettaa lasten ja lastenlasten kohtalo.

Kirjan kokoelmamaisesta luonteesta johtuen siinä on jonkin verran toistoa, mikä voi lukijaa häiritä. Myös liiallinen yhdysvaltalaiskeskeisyys on harmi.

Kokonaisuutena Tuli on irti – Maapallon polttava tulevaisuus on voimakas ja ajatuksia herättävä teos. Peräti siinä määrin, että mieleen tulee jopa salaliittoteoriamaisia ajatuksia, kuten esimerkiksi; missä määrin nykyiset sodat ja kriisit ovat fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuvien yritysten ja eliitin masinoimia?

Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kesto: 10h 48min