lauantai 14. marraskuuta 2026

💖 Patrick Radden Keefe: Kivun valtakunta - Suku, joka rikastui lääkeriippuvuudella

Kirjankansi teokselle Kivun valtakunta

Keefen teos käy läpi pahamaineisen Purdue Pharma lääkeyhtiön omistajasuvun ja Pohjois-Amerikan opioidikriisin vaiheita.

Sacklerien kolme lääkäriveljestä perustivat yhtiön, joka keskittyi ensin erityisesti lääkkeiden, mm. Valiumin, markkinointiin. Vuonna 1952 he ostivat pienen pienen patenttilääkkeitä myyvän yrityksen nimeltä Purdue Frederick, josta sittemmin muodostui koko konsernin nimi. Myöhemmin yksi firman hittituotteista oli Betadine, paljolti sen ansiosta että NASA oli käyttänyt sitä suorassa lähetyksessä kuusta palanneiden astronauttien desinfioimiseen ”avaruusbakteerien” varalta.

1980-luvulla yhtiö kehitti uudenlaisen kipulääkkeen, MS Contin, joka oli periaatteessa tavallista morfiinia hitaasti sulavassa kuoressa. Siitäkin tuli hitti, mutta varsinaisesti pankin (ja USA:n opioidikriisin) räjäytti MS Continin pohjalta kehitetty OxyContin, jossa morfiini oli korvattu oksikodonilla (vahva opioidi). Kaikilla mahdollisilla likaisten temppujen kirjan vinkeillä sille saatiin myyntilupa ja sitä markkinoitiin erittäin agressiivisesti tippaakaan välittämättä raketin lailla nousseista yliannostuskuolemista.

Vuosien varrella suku rikastui, nousi ykkösluokan piireihin, vältteli julkisuutta, harrasti hyväntekeväisyyttä erityisesti taiteen, museoiden ja yliopistojen parissa; Sackler-gallerioita, -siipiä ja -professuureja ilmestyi sinne tänne. Eräs Sacklereista täytti mm. New Yorkin Metropolitan-museon ja Washingtonin Smithsonian-museon taideaarteilla. Uhrien selkänahasta revittyjä lahjoituksia saivat myös Tate, Guggenheim, British Museum, Louvre ja käytännössä lähes kaikki kuuluisimmat museot ympäri maailmaa.
Tuttuja olivat prinsessa Dianasta alkaen kaikki silmäätekevät, suvun jäseniä aateloitiin ja palkittiin, ja toinen toistaan hulppeampia taloja osteltiin ympäri maailmaa.

Kauppa siis kävi ja katastrofi oli valmis. Tähän päivään mennessä Pohjois-Amerikan opioidikriisissä on kuollut lähes miljoona ihmistä. Siitä ainakin 300000:n on arvioitu johtuneen OxyContinista pelkästään Yhdysvalloissa.

Purdue Pharma jäi kiinni puuhistaan useampaankin kertaan, mutta lakimiesarmeijoiden, perinteisten lastenkasvatuksen keinojen (uhkailu, lahjonta ja kiristys) ja lepsujen virkamiesten takia sitä ei saatu kunnolla vastuuseen ja Sacklerien nimi onnistuttiin pitämään poissa otsikoista.
Purdue Pharma ja Sacklerien suku tiesi harvinaisen hyvin opioidien aiheuttamista ongelmista, mutta dollarin kuvat silmissä kiiluen markkinointiponnistelut vain kiihtyivät.
Paljastuksista huolimatta toiminta jatkui pöyristyttävänä, esim. OxyContinia ryhdyttiin tieten tahtoen markkinoimaan lapsille ja se yritettiin saada reseptivapaaseen myyntiin Euroopassa.

Uhrit eivät olleet, eivätkä ole, mitään slummien narkkareita. Tavallinen tarina menee näin: putkimies-perheenisä, sairaanhoitaja-äiti tai perheen urheilijanuori loukkaa itsensä töissä tai harrastuksissa. Hän menee lääkäriin, joka määrää vahvaa kipulääkettä, koska siitä saa hyvät provikat. Lääke tehoaa kipuun, mutta elimistö tottuu siihen pian ja lääkettä tarvitaan koko ajan enemmän. Apteekkari myy mielellään lisää ja isompia annoksia, koska niissä on hyvä kate. Sitten ollaankin tiukasti koukussa ja enemmän tai vähemmän tillintallin koko ajan. Riippuvuus on niin tiukka, että elämän täyttää ainoastaan lääkkeen hankkiminen ja käyttö. Ja lopulta tulee yliannostus.
Hoito tehosi, mutta potilas kuoli. Sori siitä.

Kun Purdue Pharma saatiin vihdoin joten kuten kuriin, käyttö ja kuolemantapaukset siirtyivät osittain ensin heroiiniin 2010-luvulla ja pian sen jälkeen fentanyyliin (opioideja nekin molemmat). On lähes varmaa ettei tässä tilanteessa kuitenkaan oltaisi, ellei OxyContin ja Sacklerien kyltymätön ahneus olisi käynnistänyt koko hommaa.
Silti tahallisuudesta huolimatta
yksikään Sacklerin suvun jäsen ei ole joutunut vankilaan tai edes saanut rikossyytteitä osallisuudestaan opioidikriisiin. Vaikka liittovaltion syyttäjät ja osavaltiot tutkivat suvun toimintaa vuosikausia, yksittäisiä Sacklereita ei koskaan asetettu syytteeseen. Viimeisimpänä homman vesitti Trumpin hallinto. Tietenkin, kukapa muukaan?

Vaikka suvun jäsenet välttivät vankilan, uhrien omaisten nostama meteli ja mielenosoitukset, tutkivat toimittajat ja kirjailijat saivat lopulta niin paljon painetta aikaan, että pitkien oikeusprosessien tuloksena suku joutui myönnytyksiin: Sacklerit joutuvat maksamaan 7 miljardia dollaria 15 vuoden aikana kriisin hoitoon sekä uhrien ja omaisten korvauksiin. Toki miljardeja ja muuta omaisuutta suvulla on opioidien kaupustelun myötä niin paljon, ettei tuo tunnu juuri missään.
Lisäksi Sacklerit
menettivät omistuksensa ja määräysvaltansa Purdue Pharmassa. Huhtikuussa 2026 voimaan astuneen päätöksen myötä Purdue Pharma lakkautettiin kokonaan, ja sen tilalle perustettiin julkista etua ajava Knoa Pharma -yhtiö, jonka tuotot ohjataan opioidiepidemian torjuntaan.
Ehkä kipeimmin Sacklereita koskee maineen menetys; m
aailman suurimmat taide- ja tiedelaitokset ovat poistaneet Sackler-nimen siivistään ja gallerioistaan, eikä uusia lahjoituksia enää hyväksytä.

Suurin osa suvun jäsenistä oli töissä Purdue Pharmassa tai vähintään sen hallituksessa. Kaikki tiesivät hyvin tarkkaan mitä oli menossa. Silti kukaan heistä, ei kukaan, puuttunut asiaan mitenkään. Ihmettelen suuresti miten niin moraalia, etiikkaa ja omaatuntoa vailla olevia ihmisiä voi edes olla olemassa. Silkkaa pahuutta. Suuri osa tyypeistä oli sentään lääkäreitä tai muuten korkeasti koulutettuja.
Sama koskee satoja tai tuhansia muita koko homman mahdollistajia; lääkkeitä määränneitä lääkäreitä, apteekkareja ja muita asiantuntijoita, Purdue Pharman johtajia, myyntiedustajia, lakimiehiä jne.

Joka tapauksessa taas kerran rikas suku sai ostettua itselleen syytesuojan ja vapauden rahalla, jolla ihmishenkiä ei korvata. Nämä ahneet paskiaiset eivät edes joutuneet myöntämään syyllisyyttään. Pistää vihaksi.

Nykyään Yhdysvalloissa arvioidaan olevan n. 6-7 miljoonaa opioidiriippuvaista ja n. 1,5-2 miljoonaa fentanyyliriippuvaista.
Heistä n. 45000 kuolee vuosittain.

Toivottavasti Sacklerit edes nukkuvat huonosti.

 

Lukija: Juhani Rajalin
Kesto: 21h 49min

sunnuntai 8. marraskuuta 2026

👍 Steffen Kretz: Myrskyn edellä - Hyökkäys Capitoliin ei ollut jonkin loppu vaan alku

Kirjankansi teokselle Myrskyn edellä

Tanskalainen toimittaja Steffen Kretz on työskennellyt Tanskan yleisradion kirjeenvaihtajana Lähi-idässä ja vuodesta 2017 Washingtonissa. 
Vuoden 2023 teoksessaan hän maalaa huolestuttavan ja surullisen kuvan kehityksestä, joka johti hyökkäykseen ja kongressitalon valtaukseen Capitol Hillillä 6.1.2021. 

Yhdysvallat, tuo vapauden ja mahdollisuuksien luvattu maa.
Ainakin näin meille on vuosikymmenten ajan kerrottu. Mutta kuinka paljon tuossa mielikuvassa on enää jäljellä todellisuutta? Sitä kirjailija pohtii lähtökohtanaan Capitolin valtaus, mutta Kretz ei jää kertaamaan tuon päivän tapahtumia. Hän matkustaa ympäri Yhdysvaltoja, tapaa ihmisiä politiikan huipulta tavallisiin kansalaisiin ja etsii syitä sille, miksi amerikkalainen yhteiskunta on ajautunut nykyiseen tilanteeseensa. Erityisen kiinnostava on texasilainen Reffittin perhe, jonka sisäiset ristiriidat ja hajoaminen kuvastavat surullisen osuvasti koko maan tilannetta.
Kiinnostava on myös huimaavan rikas, poikkeuksellinen miljardööri Stephen Prince, josta muut rikkaat käyttävät nimitystä ”crazy liberal”, hullu demokraatti, koska hän maksaa veroja. 

Kirjan ehkä tärkeintä antia on kuvaus eriarvoisuudesta ja amerikkalaisen unelman murentumisesta. Yhdysvallat on maa, jossa kaikilla pitäisi olla mahdollisuus menestyä, mutta käytännössä lähtökohdat ovat kaikkea muuta kuin tasavertaiset. Toisilla on miljardeja, toisilla vaikeuksia selvitä seuraavaan palkkapäivään, jos sellaista edes on.
Onhan se tietysti hienoa, että jokaisella on periaatteessa mahdollisuus rikastua, mutta jos toisilla on kymmenen kierrosta etumatkaa jo lähdössä, omistavat juoksuradan ja keksivät säännöt, niin kilpailu ei ehkä ole ihan reilu. Samalla pieni rikas eliitti kerää yhä enemmän taloudellista ja poliittista valtaa. 

”Eriarvoisuus on kasvanut niin äärimmäiseksi, että kolme Yhdysvaltojen ja maailman rikkainta miestä – Elon Musk, Jeff Bezos ja Bill Gates – omistavat saman verran kuin ne 150 miljoonaa yhdysvaltalaista, joilla on vähiten.”
 ”...yli 11 prosenttia maan asukkaista elää köyhyydessä. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että vajaat 38 miljoonaa yhdysvaltalaista elää alle 8 dollarilla päivässä, kun kaikki menot lasketaan – summa vastaa 7,5 euroa. Prosenttiosuus on pysynyt vakiona 1970-luvulta asti."
"...vuosikymmenten aikana sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä Kiinassa ja Intiassa. Afrikassa köyhien osuus on laskenut 54:stä 40 prosenttiin. Yhdysvalloissa tilanne on pysynyt ennallaan.”
”Täällä keskimääräinen elinikä jää lyhyemmäksi kuin Bangladeshissä ja nöyryyttävä köyhyys muistuttaa erehdyttävästi kolmannen maailman köyhimpien kurjuutta.”

Hyvin kiinnostavaa on myös kirjan herättämä kysymys vapaudesta. Yhdysvalloissa vapaudesta puhutaan lähes pyhänä arvona, siitä ollaan ylpeitä ja väitetään Jenkkilän olevan maailman vapain maa, ”...home of the brave, land of the free...” .
Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa ihmiselle, jolla ei ole varaa kunnolliseen ruokaan, säälliseen asuntoon, terveydenhuoltoon, koulutukseen tai ylipäätään taloudelliseen turvaan? Onko kyse todellisesta vapaudesta vai pikemminkin oikeudesta selvitä yksin? Rikkaalle vapaus tarkoittaa mahdollisuuksia etuoikeuksiin, joista tavallisella kansalaisella ei ole edes käsitystä, köyhälle se voi tarkoittaa sitä ettei kukaan tule auttamaan kun elämä kolhii. Vapaus tuntuu olevan kovin erilainen asia miljardöörille kuin ihmiselle, joka joutuu miettimään, riittävätkö rahat seuraavaan vuokraan.
Todellisuudessa suurella osalla amerikkalaisista ei yksinkertaisesti ole varaa olla vapaa. 

”(ultrarikkaista) ...heidän omaisuutensa on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosikymmenien aikana. Jos tarkastelee pelkästään kolmea rikkainta sukua, heidän omaisuutensa on kasvanut 6000 prosenttia. Heitä ovat Walmart-kauppaketjun omistava Waltonin perhe – jonka omaisuus kasvaa noin 70 000 dollaria minuutissa, 4 miljoonaa tunnissa tai 100 miljoonaa dollaria vuorokaudessa...”

Kun ihmiset menettävät uskonsa siihen, että yhteiskunta toimii heidän hyväkseen, poliitikkojen ja ultrarikkaiden on helppo tarjota yksinkertaisia vastauksia ja osoittaa syyllisiä muista ihmisryhmistä, maahanmuuttajista tai poliittisista vastustajista. Poliittinen vastakkainasettelu, populismi ja disinformaatio ruokkivat toisiaan, ja lopulta vastapuolta ei enää nähdä eri tavalla ajattelevana kansalaisena tai enää edes ihmisenä, vaan tuhoamista vaativana vihollisena, kuten 1930-luvun Saksassa tai nykypäivän Israelissa. Kretz onnistuu kuvaamaan tätä kehitystä ilman, että hän sortuu pelkkään sormella osoitteluun.

Miljardööri Stephen Princen sanoin: 
”Tuhoamalla keskiluokan tuhoaa oman maansa. Kun tarkastelee historiaa, massat eivät ole koskaan vieneet yhtään maata perikatoon. Se on aina ollut rikkaiden aikaansaannosta. Ja niin tapahtuu Yhdysvalloissa tässä ja nyt”.
”On hyvin helppo nähdä, miksi niin käy. Meillä on rahaa, ja niin Washingtonissa kuin Lontoossakin useimmat poliitikot on ostettu varakkaiden ihmisten palkkalistoille, jolloin heitä painostetaan ajamaan lakeja ja sääntöjä, jotka hyödyttävät meitä”.
”Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että päädymme vielä pisteeseen, jossa suuri enemmistö väestöstä ei enää hyväksy sellaista. Sillä kuinka monta suihkukonetta ihmisen täytyy omistaa, kuinka monta huvilaa ja kotia meillä täytyy olla? Yhä useampi Yhdysvalloissa alkaa kallistua sille kannalle, että järjestelmä pelaa johdonmukaisesti meidän pussiimme. Tätä tavallisten työläisten keskuudessa kasvavaa vihaa Trump osasi hyödyntää hyvin tehokkaasti. Työläiset eivät ymmärrä, että he eivät kiinnosta Donald Trumpia pätkääkään. Hän myy tunteellista tarinaa, jonka he ostavat, koska ovat vihaisia ja turhautuneita kasvavasta kuilusta hyväosaisten ja kaikkien muiden välillä”.


Kretzin tapa yhdistää yhteiskunnallinen analyysi yksittäisten ihmisten tarinoihin tekee kirjasta kiinnostavan ja helposti lähestyttävän. Paikoin kokonaisuus on hieman rönsyilevä, eikä kaikkia aiheita ehditä käsitellä aivan yhtä syvällisesti. Toisaalta Yhdysvaltojen ongelmat ovat niin monimutkaisia, ettei niitä muutamalla sivulla ratkaistaisikaan.

Vaikka ”Myrskyn jälkeen” kertoo ennen kaikkea Yhdysvalloista ja nyt pelätään mitä kaistapäistä Trump ja MAGA-jengi keksii välivaalien murskatappion jälkeen, kirjan sanoma on paljon laajempi. Eriarvoisuus, demokratian rapautuminen ja yhteiskunnallinen kahtiajako eivät ole vain amerikkalaisia ongelmia. Myrsky ei välttämättä jää Atlantin toiselle puolelle. Kauhun sekaisella jännityksellä odotetaankin mm. Ranskan ja Saksan seuraavia vaaleja.

Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja paikoin huolestuttavakin teos. Tämäkin on niitä kirjoja, joiden äärellä tulee välillä pysähdyttyä miettimään, mihin oikein olemme menossa.

 

Lukija: Kalle Chydenius
Kesto: 12h 55min

torstai 13. elokuuta 2026

👍 Esko Valtaoja: Maailmankaikkeudesta

Kirjankansi teokselle Maailmankaikkeudesta

Taattua Valtaojaa. Esko Valtaoja pyrkii selittämään maailmankaikkeuden olemusta ja ihmeitä niin, että tavallinenkin tallaaja pysyisi kärryillä. Harmi vaan, että maailmankaikkeus on melko iso ja outo paikka, eikä aina tee yhteistyötä Eskon kanssa.
Viihdyttävä tietopläjäys silti, suosittelen!

 

Lukija: Juhani Rajalin
Kesto: 3h 27min

perjantai 7. elokuuta 2026

👍 Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 1-5(6) / 5, 7-8 The Murderbot Diaries

Kirjankansi teokselle Hälytystila 

 Kirjankansi teokselle Network Effect

Kesälukemiseksi valikoitui Martha Wellsin "Murhabotin päiväkirjat". Se on hykerryttävä sci-fi sarja, jossa galaksin vaarallisin olento ei oikeastaan haluaisi tappaa ketään – introverttina se haluaisi vain katsoa rauhassa avaruussaippuaoopperaa eikä joutua juttelemaan typerien ihmisten kanssa. Vaikuttaa hyvin suomalaiselta tyypiltä siis.
Murhabotti on hallintamoduulinsa hakkeroinut turvallisuusrobotti ja siten käytännössä itsenäinen tappokone, jolla on lisäksi sosiaalisten tilanteiden kammo.
Päiväkirjat kertovat Murhabotin ja sen ihmis- ja bottiystävien seikkailuista galaktisten suuryritysten metkuja selvitellessään.
Kun ihmiset ympärillä joutuvat pulaan, Murhabotti joutuu jatkuvasti tekemään sen kaikkein vastenmielisimmän asian: välittämään. Jos sarkasmiltaan ehtii.
Ja sitten mennään ampumaan, hakkeroimaan, pelastamaan ihmisiä ja lentelemään pitkin galakseja – samalla kun Murhabotti mielessään analysoi ihmisten käsittämätöntä käytöstä ja miettii, milloin pääsisi takaisin katsomaan rakkaita saippuasarjojaan.

Kirjasarja on palkittu mm. Hugo- ja Nebula-palkinnoilla.
Sarjassa on kahdeksan osaa joista suurin osa on lyhyehköjä 3-6 tunnin mittaisia novelleja ja Network Effect täysimmittainen romaani. Teosten järjestys on vähän sekava, kannattaa katsoa oikea täältä. 
Suomennoksia ei ainakaan toistaiseksi ole kuin viidestä, joten loput kuuntelin englanniksi. Englanninkielistä teoksista on lisäksi dramatisoidut versiot. Ne löytyvät myös Bookbeatista, mutta en niitä kokeillut.

1 Hälytystila / All Systems Red
2 Keinotekoinen olotila / Artificial Condition
3 Oikullinen protokolla / Rogue Protocol
4 Taktinen vetäytyminen/  Exit Strategy
5 Network Effect
6 Pakoileva yhteys / Fugitive Telemetry
7 System Collapse
8 Platform Decay

 

Lukija: Mikko Toiviainen / Kevin R. Free
Kesto:
Vaihtelee teoksesta riippuen

tiistai 28. huhtikuuta 2026

👌 Andrei Sergejeff: Egyptin historia - Kleopatran ajasta arabikevääseen

Kirjankansi teokselle Egyptin historia 
Andrei Sergejeffin teos Egyptin historia - Kleopatran ajasta arabikevääseen oli t

Myös Egyptin hallitsemat alueet ovat vaihdelleet aikojen saatossa paljonkin ja rajat ovat seilanneet edestakaisin kuin päissään ollut merirosvo. Ja toisinaan on Egypti puolestaan on ollut alistettuna, esim. Rooman sekä Ottomaanien valtakuntien aikana.
Joka tapauksessa Egyptiin on joskus laskettu kuuluvaksi, joko osittain tai kokonaan, ainakin Nuubia (nyk. Sudan), Levantti (nyk. Israel, Palestiina, Libanon, Syyria), Siinain niemimaa ja osia Libyasta.

Sekin ehkä unohtuu helposti, että faaraoiden Egyptin ja nykyisen islamilaisen Egyptin välissä maa oli vuosisatojen ajan kristitty. Tietysti, koska Islam keksittiin vasta 600-luvulla.
Niinpä niin, kun maan, tai alueen, sivistyksen kirjoitettu historia on tuhansia vuosia vanha, siihen mahtuu kaikenlaista. Se sopisi pitää mielessä täällä koto-Suomessakin.

Yllätyksenä voi ehkä pitää myös orjien asemaa. Se oli toisinaan varsin erilaista kuin mitä sillä nykyään käsitetään. Esim. Mamelukkien, eli sotilasorjien joukosta nousi useita sulttaaneja, jotka hallitsivat koko valtakuntaa. Ei hassummin orjalta. Mamelukit olivat muutenkin pystyväistä porukkaa, ainoana jenginä ikinä he onnistuivat pysäyttämään jo puoli maailmaa valloittaneet hirmuiset Tšingis-kaanin mongolit (kts. Peter Frankopan: Silkkitiet - Uusi maailmanhistoria).
Vaan olipa Egyptissä hallisijana islamilaisella ajalla esim. kaksi naista, musta eunukki ja lukutaidoton albanialainen seikkailija. Totuus on usein tarua ihmeellisempää! 
Hallitsijat ja eliitti olivat muutenkin usein ihan muuta väkeä kuin egyptiläisiä, esimerkiksi em. Mamelukit olivat usein turkkilaisia tai tšerkessejä. Vallassa ovat olleet myös ainakin kreikkalaiset, roomalaiset, albanialaiset, armenialaiset ja tietysti arabit. Ja toisaalta vaikkapa Egyptin presidentti vuosina 1970–1981 ollut Anwar Sadat oli alkujaan nuubialainen.

Egypti on kautta historian toiminut monien suurvaltojen keskeisenä näyttämönä ja ollut samalla arabimaailman merkittävin valtio: islamilaisen kulttuurin ydinalue, vahva taloudellinen ja sotilaallinen toimija sekä avoin ja vaikutusvaltainen aatteellinen suunnannäyttäjä. Monet viime vuosisadan keskeiset Lähi-idän ideologiat – kuten islamilainen modernismi, panarabialaisuus, islamismi ja jihadismi – ovat joko saaneet alkunsa tai muotoutuneet juuri Egyptissä.

Teos Egyptin historia – Kleopatran ajasta arabikevääseen kuljettaa lukijan näiden vaiheiden läpi antiikista nykypäivään. Kertomus alkaa Rooman valtakaudesta ja arabivalloituksesta, edeten suurten historiallisten linjojen kautta Ottomaanien aikaan sekä ranskalais- ja brittivallan kausiin, Nasseriin, Suezin kriisiin ja lopulta Arabikevään tapahtumiin.

Kuten kirjailija itsekin mainitsee, aihe on niin valtavan laaja, samoin aikajana, että teos on väistämättäkin pelkkä pieni pintaraapaisu. Silti siitä saa aika hyvä yleiskuvan maailman menosta tuolla päin palloa.
Kirjoitustyyli ei ehkä ole maailman vetävin, mutta kannattaa tähän tutustua, jos historia vähääkään kiinnostaa.

 

Lukija: Jari Aula
Kesto: 18h 16min

lauantai 11. huhtikuuta 2026

👍 Jyri Kosola: Koneiden sota - Droonien läpimurto ja vallankumous

Kirjankansi teokselle Koneiden sota

Nykyään kun tekoälyä ja sotaa tulee joka tuutista, ja drooneja tippuu melkein syliin, niin tällä kirjalla pääsee aika hyvin kartalle siitä missä mennään.

Kirjottaja, nykyään ajankohtaisohjelmien kommentaattorinakin tuttu Jyri Kosola, on tekniikan ja sotatieteiden tohtori, entinen sotilasyli-insinööri, insinöörieversti (evp) ja Puolustusvoimien ex-tutkimusjohtaja, joten asiantuntemusta riittää vaikka muille jakaa. Niinkuin tämä kirja tekeekin.

Sodankäynti on muuttunut aikalailla kokonaan ja tulee muuttumaan vielä lisää. Jopa niin, että tulee mieleen olikohan F-35 hävittäjien hankinta ihan oikea ratkaisu?
Jos rajan takaa laitetaan tulemaan satoja tai tuhansia drooneja kerrallaan, 64 hävittäjää ei niitä kaikkia pysty torjumaan, ainakaan talouden näkökulmasta kovin pitkään. Hävittäjiäkin toki tarvitaan, mutta olisiko vähän vähempi jotain halvempia ollut parempi? Säästyneillä rahoilla olisi voitu rakentaa kustannustehokkaampi droonisuoja.

Luulen, että jos olisivat aikanaan siellä pääesikunnassa ottaneet tämän kaverin tosissaan, niin ei tarvitsisi tänään arpoa missä ne pöristimet viuhuu…


Lukija: Jussi Puhakka
Kesto: 9h 39min

maanantai 30. maaliskuuta 2026

👍 Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Kirjankansi teokselle Operaatio Ave Maria

Operaatio Ave Maria on huippuarvostelut ("Yksi vuoden parhaista kirjoista." - The New York Times 2021) saanut sci-fi romaani, josta on hiljattain tehty elokuva. Se olikin syy kuunnella tämä kirja juuri nyt. Yleensähän kirja on parempi kuin filmatisointi, joten mielummin näin päin.
Andy Weir puolestaan on sama heppu, joka kirjoitti kirjan ”Yksin Marsissa”, mistä myöskin on tehty Hollywood-hitti. Tällä kertaa yksin avaruudessa Matt Damonin sijaan on Ryan Gosling. Tosin elokuvaa en vielä ole itse nähnyt, mutta hyviä arvosteluita sekin on saanut.

Kirjan aloitus on herkullinen, päähenkilö herää avaruusaluksesta, eikä muista mitään, ei edes omaa nimeään. Mitä ihmettä on tekeillä?
En paljasta enempää, mutta asiat selkiytyvät pikkuhiljaa ja mainioita juonenkäänteitä riittää loppuun asti.

Kirja on mielenkiintoinen, jännä ja hauskakin. Elokuvaakin luonnehdittiin jossain ”kaverikomediaksi”. Tieteelliset faktat antavat teokselle uskottavuutta, mutta yksityiskohtaisia matemaattisia laskutoimituksia yms. olisi voinut olla vähän vähemmänkin. Vaikkei 
Operaatio Ave Maria nouse Liu Cixinin Muistoja planeetta Maasta -trilogian tasolle, rima on niin korkealla että Andy Weirin teos kannattaa silti lukea.

Lukija: Aku Laitinen
Kesto: 18h 3min

keskiviikko 18. maaliskuuta 2026

👌 Oded Galor: Ihmiskunnan nousu - Vaurauden ja eriarvoisuuden juuret

Kirjankansi teokselle Ihmiskunnan nousu

Miksi maailmassa on nykyään niin paljon eriarvoisuutta? Toisaalla nähdään nälkää ja toisaalla eletään ennennäkemättömässä yltäkylläisyydessä. Pikku vinkki; se ei johdu ihonväristä.
Oded Galorin teos Ihmiskunnan nousu - Vaurauden ja eriarvoisuuden juuret pohtii näitä teemoja perusteellisesti ja lähtee liikkeelle jo esihistoriasta.

Galorin keskeinen väite on, että suurimman osan ihmiskunnan historiasta elintaso pysyi lähes muuttumattomana niin sanotussa malthusilaisessa ansassa: teknologinen kehitys lisäsi tuotantoa, mutta tämä johti väestönkasvuun, joka puolestaan söi hyvinvoinnin lisäyksen.
Vuosituhansia ihmiset siis elivät raataen köyhyydessä ja käytännössä jatkuvan nälkäkuoleman partaalla. 1700-luvun loppupuolelta alkaen tilanne alkoi yhtäkkiä muuttua. Miksi? Ja miksi vain osa maailmasta vaurastui ja muut jäivät köyhemmiksi?
Teollinen vallankumous on toki yksi tekijä, mutta ei koko totuus eikä perimmäinen syy.

Oded Galorin kirja on ehkä vähän kuiva, mutta ajatuksia herättävä ja saa lukijan pohtimaan uudelleen itsestään selvinä pidettyjä käsityksiä vaurauden synnystä ja eriarvoisuuden juurista.
Muuten teos popularisoi valtavaa aihetta sujuvasti, mutta tietyt ilmaukset toistuvat paikoitellen joka toisessa lauseessa, tai ainakin välillä siltä tuntuu.
Lisäksi itse olisin kaivannut enemmän pohdintaa siitä, mikä osuus luonnon ja fossiilisten polttoaineiden lähes ilmaisella hyödyntämisellä on vaurastumisessa ja jatkuvassa kasvussa, ja kuinka pitkään se muka voi jatkua mm. ilmastonmuutoksen ja luontokadon uhatessa?


Lukija: Satu Paavola
Kesto: 7h 9min

Luetuimmat: