👌 Andrei Sergejeff: Egyptin historia - Kleopatran ajasta arabikevääseen

 
Andrei Sergejeffin teos Egyptin historia - Kleopatran ajasta arabikevääseen oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas vuonna 2019. Valitessani kirjan kuunneltavaksi sivuutin sujuvasti nimestä kohdan "Kleopatran ajasta" ja olin pettynyt, kun en kuullutkaan tarinoita faaraoiden loiston ajoista. Teos alkaa siis vasta antiikin ajasta ja päästyäni harmistuksestani yli, kirja osoittautui vallan mainioksi ja Egyptin historia mielenkiintoiseksi ja sisältävän loistoa, sotia, poliittisia juonia ja muita tapahtumia, sekä prefektejä, kalifeja, sulttaaneja, emiirejä, kediivejä, pashoja, suurvisiirejä, kuninkaita, presidenttejä ja muita pienempiä pomoja eri dynastioista vaikka kymmenien valtioiden tai satojen kirjojen tarpeiksi.

Ensimmäinen vastaan tullut asia mitä ei ehkä ole tullut niin ajatelleeksi on maantiede. Nyky-Egyptin pinta-alasta yli 95 % on Saharan autiomaata. Tästä seuraa "että vaikka nyky-Egyptin pinta-ala on kaksi kertaa Espanjan kokoinen, sen asutuskelpoinen pinta-ala on pienempi kuin nyky-Tanska. Tälle pienelle alueelle on kuitenkin ahtautunut arviolta 98 prosenttia koko satamiljoonaisesta väestöstä, joten asutun alueen väestöntiheys on esimerkiksi Tanskaan verrattuna parikymmentäkertainen."

Myös Egyptin hallitsemat alueet ovat vaihdelleet aikojen saatossa paljonkin ja rajat ovat seilanneet edestakaisin kuin päissään ollut merirosvo. Ja toisinaan on Egypti puolestaan on ollut alistettuna, esim. Rooman sekä Ottomaanien valtakuntien aikana.
Joka tapauksessa Egyptiin on joskus laskettu kuuluvaksi, joko osittain tai kokonaan, ainakin Nuubia (nyk. Sudan), Levantti (nyk. Israel, Palestiina, Libanon, Syyria), Siinain niemimaa ja osia Libyasta.

Sekin ehkä unohtuu helposti, että faaraoiden Egyptin ja nykyisen islamilaisen Egyptin välissä maa oli vuosisatojen ajan kristitty. Tietysti, koska Islam keksittiin vasta 600-luvulla.
Niinpä niin, kun maan, tai alueen, sivistyksen kirjoitettu historia on tuhansia vuosia vanha, siihen mahtuu kaikenlaista. Se sopisi pitää mielessä täällä metsäläis-Suomessakin.

Yllätyksenä voi ehkä pitää myös orjien asemaa. Se oli toisinaan varsin erilaista kuin mitä sillä nykyään käsitetään. Esim. Mamelukkien, eli sotilasorjien joukosta nousi useita sulttaaneja, jotka hallitsivat koko valtakuntaa. Ei hassummin orjalta. Mamelukit olivat muutenkin pystyväistä porukkaa, ainoana jenginä ikinä he onnistuivat pysäyttämään jo puoli maailmaa valloittaneet hirmuiset Tšingis-kaanin mongolit (kts. Peter Frankopan: Silkkitiet - Uusi maailmanhistoria).
Vaan olipa Egyptissä hallisijana islamilaisella ajalla esim. kaksi naista, musta eunukki ja lukutaidoton albanialainen seikkailija. Totuus on usein tarua ihmeellisempää! 
Hallitsijat ja eliitti olivat muutenkin usein ihan muuta väkeä kuin egyptiläisiä, esimerkiksi em. Mamelukit olivat usein turkkilaisia tai tšerkessejä. Vallassa ovat olleet myös ainakin kreikkalaiset, roomalaiset, albanialaiset, armenialaiset ja tietysti arabit. Ja toisaalta vaikkapa Egyptin presidentti vuosina 1970–1981 ollut Anwar Sadat oli alkujaan nuubialainen.

Egypti on kautta historian toiminut monien suurvaltojen keskeisenä näyttämönä ja ollut samalla arabimaailman merkittävin valtio: islamilaisen kulttuurin ydinalue, vahva taloudellinen ja sotilaallinen toimija sekä avoin ja vaikutusvaltainen aatteellinen suunnannäyttäjä. Monet viime vuosisadan keskeiset Lähi-idän ideologiat – kuten islamilainen modernismi, panarabialaisuus, islamismi ja jihadismi – ovat joko saaneet alkunsa tai muotoutuneet juuri Egyptissä.

Teos Egyptin historia – Kleopatran ajasta arabikevääseen kuljettaa lukijan näiden vaiheiden läpi antiikista nykypäivään. Kertomus alkaa Rooman valtakaudesta ja arabivalloituksesta, edeten suurten historiallisten linjojen kautta Ottomaanien aikaan sekä ranskalais- ja brittivallan kausiin, Nasseriin, Suezin kriisiin ja lopulta Arabikevään tapahtumiin.

Kuten kirjailija itsekin mainitsee, aihe on niin valtavan laaja, samoin aikajana, että teos on väistämättäkin pelkkä pieni pintaraapaisu. Silti siitä saa aika hyvä yleiskuvan maailman menosta tuolla päin palloa.
Kirjoitustyyli ei ehkä ole maailman vetävin, mutta kannattaa tähän tutustua, jos historia vähääkään kiinnostaa.

 

Lukija: Jari Aula
Kesto: 18h 16min