👍 Steffen Kretz: Myrskyn edellä - Hyökkäys Capitoliin ei ollut jonkin loppu vaan alku

Tanskalainen toimittaja Steffen Kretz on työskennellyt Tanskan yleisradion kirjeenvaihtajana Lähi-idässä ja vuodesta 2017 Washingtonissa. 
Vuoden 2023 teoksessaan hän maalaa huolestuttavan ja surullisen kuvan kehityksestä, joka johti hyökkäykseen ja kongressitalon valtaukseen Capitol Hillillä 6.1.2021. 

Yhdysvallat, tuo vapauden ja mahdollisuuksien luvattu maa.
Ainakin näin meille on vuosikymmenten ajan kerrottu. Mutta kuinka paljon tuossa mielikuvassa on enää jäljellä todellisuutta? Sitä kirjailija pohtii lähtökohtanaan Capitolin valtaus, mutta Kretz ei jää kertaamaan tuon päivän tapahtumia. Hän matkustaa ympäri Yhdysvaltoja, tapaa ihmisiä politiikan huipulta tavallisiin kansalaisiin ja etsii syitä sille, miksi amerikkalainen yhteiskunta on ajautunut nykyiseen tilanteeseensa. Erityisen kiinnostava on texasilainen Reffittin perhe, jonka sisäiset ristiriidat ja hajoaminen kuvastavat surullisen osuvasti koko maan tilannetta.
Kiinnostava on myös huimaavan rikas, poikkeuksellinen miljardööri Stephen Prince, josta muut rikkaat käyttävät nimitystä ”crazy liberal”, hullu demokraatti, koska hän maksaa veroja. 

Kirjan ehkä tärkeintä antia on kuvaus eriarvoisuudesta ja amerikkalaisen unelman murentumisesta. Yhdysvallat on maa, jossa kaikilla pitäisi olla mahdollisuus menestyä, mutta käytännössä lähtökohdat ovat kaikkea muuta kuin tasavertaiset. Toisilla on miljardeja, toisilla vaikeuksia selvitä seuraavaan palkkapäivään, jos sellaista edes on.
Onhan se tietysti hienoa, että jokaisella on periaatteessa mahdollisuus rikastua, mutta jos toisilla on kymmenen kierrosta etumatkaa jo lähdössä, omistavat juoksuradan ja keksivät säännöt, niin kilpailu ei ehkä ole ihan reilu. Samalla pieni rikas eliitti kerää yhä enemmän taloudellista ja poliittista valtaa. 

”Eriarvoisuus on kasvanut niin äärimmäiseksi, että kolme Yhdysvaltojen ja maailman rikkainta miestä – Elon Musk, Jeff Bezos ja Bill Gates – omistavat saman verran kuin ne 150 miljoonaa yhdysvaltalaista, joilla on vähiten.”
 ”...yli 11 prosenttia maan asukkaista elää köyhyydessä. Konkreettisesti se tarkoittaa sitä, että vajaat 38 miljoonaa yhdysvaltalaista elää alle 8 dollarilla päivässä, kun kaikki menot lasketaan – summa vastaa 7,5 euroa. Prosenttiosuus on pysynyt vakiona 1970-luvulta asti."
"...vuosikymmenten aikana sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä Kiinassa ja Intiassa. Afrikassa köyhien osuus on laskenut 54:stä 40 prosenttiin. Yhdysvalloissa tilanne on pysynyt ennallaan.”
”Täällä keskimääräinen elinikä jää lyhyemmäksi kuin Bangladeshissä ja nöyryyttävä köyhyys muistuttaa erehdyttävästi kolmannen maailman köyhimpien kurjuutta.”

Hyvin kiinnostavaa on myös kirjan herättämä kysymys vapaudesta. Yhdysvalloissa vapaudesta puhutaan lähes pyhänä arvona, siitä ollaan ylpeitä ja väitetään Jenkkilän olevan maailman vapain maa, ”...home of the brave, land of the free...” .
Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa ihmiselle, jolla ei ole varaa kunnolliseen ruokaan, säälliseen asuntoon, terveydenhuoltoon, koulutukseen tai ylipäätään taloudelliseen turvaan? Onko kyse todellisesta vapaudesta vai pikemminkin oikeudesta selvitä yksin? Rikkaalle vapaus tarkoittaa mahdollisuuksia etuoikeuksiin, joista tavallisella kansalaisella ei ole edes käsitystä, köyhälle se voi tarkoittaa sitä ettei kukaan tule auttamaan kun elämä kolhii. Vapaus tuntuu olevan kovin erilainen asia miljardöörille kuin ihmiselle, joka joutuu miettimään, riittävätkö rahat seuraavaan vuokraan.
Todellisuudessa suurella osalla amerikkalaisista ei yksinkertaisesti ole varaa olla vapaa. 

”(ultrarikkaista) ...heidän omaisuutensa on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosikymmenien aikana. Jos tarkastelee pelkästään kolmea rikkainta sukua, heidän omaisuutensa on kasvanut 6000 prosenttia. Heitä ovat Walmart-kauppaketjun omistava Waltonin perhe – jonka omaisuus kasvaa noin 70 000 dollaria minuutissa, 4 miljoonaa tunnissa tai 100 miljoonaa dollaria vuorokaudessa...”

Kun ihmiset menettävät uskonsa siihen, että yhteiskunta toimii heidän hyväkseen, poliitikkojen ja ultrarikkaiden on helppo tarjota yksinkertaisia vastauksia ja osoittaa syyllisiä muista ihmisryhmistä, maahanmuuttajista tai poliittisista vastustajista. Poliittinen vastakkainasettelu, populismi ja disinformaatio ruokkivat toisiaan, ja lopulta vastapuolta ei enää nähdä eri tavalla ajattelevana kansalaisena tai enää edes ihmisenä, vaan tuhoamista vaativana vihollisena, kuten 1930-luvun Saksassa tai nykypäivän Israelissa. Kretz onnistuu kuvaamaan tätä kehitystä ilman, että hän sortuu pelkkään sormella osoitteluun.

Miljardööri Stephen Princen sanoin: 
”Tuhoamalla keskiluokan tuhoaa oman maansa. Kun tarkastelee historiaa, massat eivät ole koskaan vieneet yhtään maata perikatoon. Se on aina ollut rikkaiden aikaansaannosta. Ja niin tapahtuu Yhdysvalloissa tässä ja nyt”.
”On hyvin helppo nähdä, miksi niin käy. Meillä on rahaa, ja niin Washingtonissa kuin Lontoossakin useimmat poliitikot on ostettu varakkaiden ihmisten palkkalistoille, jolloin heitä painostetaan ajamaan lakeja ja sääntöjä, jotka hyödyttävät meitä”.
”Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että päädymme vielä pisteeseen, jossa suuri enemmistö väestöstä ei enää hyväksy sellaista. Sillä kuinka monta suihkukonetta ihmisen täytyy omistaa, kuinka monta huvilaa ja kotia meillä täytyy olla? Yhä useampi Yhdysvalloissa alkaa kallistua sille kannalle, että järjestelmä pelaa johdonmukaisesti meidän pussiimme. Tätä tavallisten työläisten keskuudessa kasvavaa vihaa Trump osasi hyödyntää hyvin tehokkaasti. Työläiset eivät ymmärrä, että he eivät kiinnosta Donald Trumpia pätkääkään. Hän myy tunteellista tarinaa, jonka he ostavat, koska ovat vihaisia ja turhautuneita kasvavasta kuilusta hyväosaisten ja kaikkien muiden välillä”.

Kretzin tapa yhdistää yhteiskunnallinen analyysi yksittäisten ihmisten tarinoihin tekee kirjasta kiinnostavan ja helposti lähestyttävän. Paikoin kokonaisuus on hieman rönsyilevä, eikä kaikkia aiheita ehditä käsitellä aivan yhtä syvällisesti. Toisaalta Yhdysvaltojen ongelmat ovat niin monimutkaisia, ettei niitä muutamalla sivulla ratkaistaisikaan.

Vaikka ”Myrskyn jälkeen” kertoo ennen kaikkea Yhdysvalloista ja nyt pelätään mitä kaistapäistä Trump ja MAGA-jengi keksii välivaalien murskatappion jälkeen, kirjan sanoma on paljon laajempi. Eriarvoisuus, demokratian rapautuminen ja yhteiskunnallinen kahtiajako eivät ole vain amerikkalaisia ongelmia. Myrsky ei välttämättä jää Atlantin toiselle puolelle. Kauhun sekaisella jännityksellä odotetaankin mm. Ranskan ja Saksan seuraavia vaaleja.

Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja paikoin huolestuttavakin teos. Tämäkin on niitä kirjoja, joiden äärellä tulee välillä pysähdyttyä miettimään, mihin oikein olemme menossa.

 

Lukija: Kalle Chydenius
Kesto: 12h 55min