Keir Giles on brittiläinen Venäjä- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija, joka on työskennellyt pitkään Chatham House -ajatushautomossa ja hänet tunnetaan tarkoista analyyseistaan. Hänen aiempi kirjansa "Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee" oli myös erinomainen.
”Kuka puolustaisi Eurooppaa? - Hyökkäävä Venäjä, uinuva manner” on hälyttävä katsaus Euroopan puolustuskyvyn alennustilaan kolmen vuosikymmenen asevoimien ja puolustusteollisuuden supistusten jälkeen. Kirjassaan Giles esittää vakuuttavasti kuinka Eurooppa on jäänyt haavoittuvaiseksi Venäjän aggressiivisen politiikan edessä ja pohtii miten Eurooppa selviäisi sotilaallisesta kriisistä, erityisesti kun Yhdysvaltojen rooli Euroopan turvallisuuden takaajana on heikentynyt.
Vastaus on että huonosti. Teoksen analyysi on realistinen ja karu, mutta samalla se tarjoaa konkreettisia näkökulmia siihen, miten Eurooppa voisi vahvistaa puolustustaan.
Erityisen surkean kuvan Giles maalaa brittien tilanteesta. Näyttää siltä, että asevoimien vuosikymmenten näivettämisen jälkeen britit eivät pystyisi tositilanteessa puolustamaan edes itseään, puhumattakaan siitä puolustaisivat muita, tai edes avustaisivat siinä. Saksa ei ole juuri paremmassa jamassa. Ranska on vähän herännyt, samoin osa Itä-Eurooppaa. Siellä osa on kuitenkin kovin Venäjä-mielisiä; mm. Unkari, osa Balkanista ja Slovakia.
Etelä-Eurooppa on ihan unessa, sitä enemmän, mitä kauempana Venäjästä ovat.
Pohjoisessa asiat ovat paremmin; skandinaavit ovat pääsemässä vauhtiin, Puolasta on tulossa sotilasmahti ja Baltian maat tekevät minkä pienuudeltaan voivat ja enemmänkin.
Erityisesti Giles hehkuttaa Suomea. Hän kuvailee Suomea maana, joka ymmärtää Venäjän toimintatapoja ja on valmistautunut niihin vuosikymmeniä. Giles arvostaa Suomen kokonaisturvallisuuden mallia, jossa yhteiskunnan kaikki osat; viranomaiset, yritykset, järjestöt ja kansalaiset, osallistuvat maan turvallisuuden ylläpitämiseen, ja toivoo muun Euroopan ottavan tästä mallia.
Kirjassa Suomi esitetään esimerkkinä maasta, joka on pitänyt puolustuskykynsä uskottavana yleisen asevelvollisuuden, suuren reservin ja vahvan varautumiskulttuurin ansiosta. Esiin nousee myös Suomen kriisinkestävyys ja maanpuolustustahto, jotka ovat osoitus suomalaisten valmiudesta puolustaa maataan.
Giles jakaa Suomesta kuvan rationaalisena ja realistisena toimijana, joka ei elä illuusioissa Venäjän suhteen - toisin kuin monet muut Euroopan maat.
Kuten Keir Giles toteaa, jo antiikin roomalainen sotateoreetikko Vegetius sanoi 300-luvulla: ”Si vis pacem, para bellum” (Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan).
Se olisi nykyisten eurooppalaisten johtajien hyvä sisäistää.
Kun valmistautuminen saadaan käyntiin ja eurooppalaiset veronmaksajat tuskailevat sen kustannuksia, ihmisten pitäisi sisäistää toinen vanha sanonta: ”Kaikissa maissa on armeija. Jos ei oma, niin jonkun muun”.
Butšan, Irpinin ja Mariupolin ja muiden vastaavien tapahtumien jälkeen jokaiselle pitäisi olla selvää, että se armeija ei mistään hinnasta saa olla Venäjän.
Lukija: Toni Kamula
Kesto: 9h 3min
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti