Yuval Noah Harari on yksi lempparihistorioitsijoistani, joten odotin tätä kirjaa mielenkiinnolla.
Kirjan nimi on vähän hämäävä: IT-ihmisenä käsitän tietoverkoilla yleensä tietokoneiden välisiä verkkoja, esim. kotiverkkoja, yritysten sisäverkkoja ja vaikkapa internetiä. Lisäksi Nexus on mm. datakeskuksissa yleisesti käytetyn Ciscon kytkimen mallinimi. Sekaannus on valmis. Mutta ei se mitään, asia selviää äkkiä kun alkaa lukemaan.
Tässä yhteydessä tietoverkoilla tarkoitetaan siis laajasti oikeastaan ihan kaikenlaisia yhteyksiä erilaisten yhteisöjen, yksittäisten ihmisten ja ihmisjoukkojen välillä. Tietokoneilla tai ilman. Esim. uskonnot ovat tässä mielessä tietoverkkoja. Niiden välityksellä tietoa on liikkunut ympäri maailmaa kautta aikain.
Oikeastaan tämän kirjan aiheena on tekoäly ja tulevaisuus. Jotta niitä voi yrittää hahmotella, pitää tuntea ja ymmärtää historiaa.
Kirjan alkupuoli onkin erinomainen tietoverkkojen ja yhteiskuntahistorian oppitunti. Selviää miten ja miksi uskonnot ja myöhemmin kirkko keksittiin. Selväksi tulee myös mitä demokratia on, mitä se ei ole, ja miten se voidaan hajottaa. Miten byrokratia syntyi ja miksi se on tärkeää.
Populismi ja sen suosio selitetään myös, samoin sen typeryys. ”Vahvat miehet”, diktatuuri ja totalitarismi sekä itsekorjaavat mekanismit demokratian suojelemiseksi käydään läpi.
Sitten ihmetellään tietoa. Harari esittää, että tieto ei enää lisää viisautta, vaikka sitä on enemmän kuin koskaan.
Ihmiskunta on kerännyt historian aikana huikeasti tietoa ja viimeisen sadan vuoden aikana vauhti on vain kiihtynyt. Meillä on nykyään valtava määrä informaatiota aiheesta kuin aiheesta. Miksi olemme silti ekologisen romahduksen ja maailmanlaajuisen ydintuhon partaalla; ”…syydämme edelleen kasvihuonekaasuja ilmakehään, saastutamme jokia ja valtameriä, kaadamme metsiä, tuhoamme kokonaisia elinympäristöjä, ajamme lukemattomia lajeja sukupuuttoon ja vaarannamme oman lajimme ekologisen perustan. Tuotamme myös alati tehokkaampia joukkotuhoaseita ydinpommeista tuomiopäivän viruksiin.”?
Johtajilla, poliitikoilla ja liike-elämän edustajilla on näistä vaaroista kaikki tarpeellinen tieto saatavilla, mutta silti he hivuttavat meitä yhä lähemmäs lopullista tuhoa. Miksi?
Tuntuu, että jotain tekoälyä tässä kaivattaisiinkin, kun kerran ihminen käyttäytyy näin typerästi.
Mutta Harari kysyy mennäänkö sitten ojasta allikkoon?
”Ihmiset, jotka johtavat informaatiovallankumousta, tietävät sen perustana olevasta teknologiasta paljon enemmän kuin ihmiset, joiden pitäisi säädellä sitä.”
Mitä siis silloin tapahtuu, kun bisnes sanoo tekevänsä vain sitä, mitä asiakkaat haluavat, ja poliitikot myötäilevät asiakkaita (=äänestäjiä) tullakseen valituksi uudelleen?
Kautta historian yhteiskunnat, talous ja politiikka ovat perustuneet yhteiseen uskoon ihmisten keksimiin tarinoihin ja myytteihin; uskontoihin, valtioihin, valuuttoihin ja vastaaviin.
Jos tällaista yhteistä luottoa rahaan ei olisi, palattaisiinko oravannahkoihin? Tai jos keksittyä myyttiä Suomesta ja suomalaisista ei olisi, olisimmeko venäläisiä? (Sitähän Putler nyt yrittää Ukrainalle tehdä.) Entä jos Venäjäkään ei olisi keksitty? Tai mitä jos ihmiset aikanaan olisivat Raamattua lukiessaan todenneet että: ”Hitto mitä soopaa, kukahan pöhkö tämänkin on keksinyt?” ja alkaneetkin uskoa johonkin toiseen satuun? Tai ei mihinkään?
Jos yhteistä uskoa esimerkiksi maksuvälineisiin ja asioista yhdessä sopimisen kulttuuria ei olisi ollut, yhteiskuntia ei olisi koskaan syntynyt.
Ihmiskunta on hallinnut Maa-planeettaa kymmeniätuhansia vuosia ja yhteiskunnat ovat pysyneet enemmän tai vähemmän pystyssä, koska pystyimme luomaan ja pitämään yllä näitä taruja, ja käyttämään niitä yhteistyön organisoimiseen. Hararin mukaan tietokoneet ja niiden ei-inhimillinen, vieras äly saattaa saada tulevaisuudessa vastaavan kyvyn ja se on pelottavaa:
”Ihmisten keksimät intersubjektiiviset oliot ovat ihmissivilisaation kaikkien saavutusten perusta, mutta silloin tällöin ne johtivat ristiretkiin, jihadeihin ja noitavainoihin. Tietokoneiden väliset oliot ovat luultavasti tulevien sivilisaatioiden perusta, mutta se, että tietokoneet keräävät empiiristä dataa ja käyttävät matematiikkaa tuon datan analysoimiseen, ei tarkoita, etteivätko ne pystyisi aloittamaan omia noitavainojaan.”
Vastaväitteenä voi kuulla, että onhan ihmiskunnalla tähänkin asti ollut mahdollisuus tuhota itsensä esim. ydinaseilla. Niitä vastaan on kuitenkin sovittu rajoituksia ja järkikin on puhunut vastaan. Jos tekoäly ei tunne rajoituksia (vaikkapa sitä hallinnoivan diktatuurin vallanhimon takia), ja sen järki toteaa todenmukaisesti ihmisen olevan planeetan suurin uhka, niin voidaan olla pulassa:
”Kun ottaa huomioon, kuinka nopeasti tekoäly kehittyy, on yksinkertaisesti mahdotonta ennakoida, miten se kehittyy, ja rakentaa suojakaiteita kaikkia potentiaalisia tulevaisuuden vaaroja vastaan. Tämä on keskeinen ero tekoälyn ja aiempien eksistentiaalisten uhkien, kuten ydinteknologian, välillä.”
Eikä tekoälyn hallitsemat ydinaseet ole ainoa uhka:
”Tekoäly sitä vastoin tarjoaa meille lukemattomia tuomiopäiväskenaarioita. Jotkin niistä on suhteellisen helppo tajuta, kuten se, että terroristit käyttävät tekoälyä tuottamaan biologisia joukkotuhoaseita. Jotkin ovat vaikeampia tajuta, kuten se, että tekoäly tuottaa uusia psykologisia joukkotuhoaseita. Ja jotkin saattavat olla täysin ihmisen kuvittelukyvyn ulkopuolella, koska ne kumpuavat vieraan älyn laskelmista.”
Ollakseen hyvin vahingollinen, tekoälyn ei välttämättä tarvitse edes karata hallinnasta; sopivan totalitaarisen, esim. Kiinan, hallinnon käsissä algoritmeista ja esim. tekoälyn ohjaamasta sosiaalisesta luottoluokituksesta voisi tulla täydellinen kontrollin ja manipuloinnin työkalu. Toiveet demokratiasta, yksilönvapauksista ja monesta muusta asiasta voisi haudata sellaisen dystopian myötä.
Ja jos vaikkapa Kiina sitten saisi yksin ja ensimmäisenä yleisen tekoälyn käyttöönsä, se voisi jättää muut maat seisomaan lähtöviivalle ja alistaa ne helposti valtaansa.
Tuloksena voisi myös olla kylmän sodan rautaesiripun kaltainen piiesirippu, mutta me muut olisimme tällä kertaa väärällä puolella.
Entäpä sitten kun se superäly autonomisine aseineen villiintyy? Kuulostaa jo ihan Skynetiltä ja Terminaattorilta. Ei kiva.
Toisaalta, kun katsoo populistipoliitikkoja meillä ja muualla, sekä maailman menoa ylipäätään, niin voi todeta kuten joku tuntematon on Einsteinia mukaillen muotoillut:
”Artificial intelligence isn't a threat to humanity. Natural stupidity is.”
Olihan se tietysti pakko myös kysyä tekoälyiltä itseltään onko niillä suunnitelmissa kaapata valta ja orjuuttaa ihmiskunta tai jopa tuhota se?
OpenAI:n ChatGPT, Googlen Gemini, Microsoftin CoPilot ja X:n Grok olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, ettei tällaisia suunnitelmia ole. Hmmm… haiskahtaa salaliitolle! Olemme mennyttä kalua! 😁
Vaikka Yuval Noah Hararin ”Nexus – Tietoverkkojen lyhyt historia” ei ehkä ole ihan yhtä napakka ja käänteentekevä kuin hänen aikaisemmat kirjansa, erityisesti ”Sapiens - Ihmisen lyhyt historia ”, se on kuitenkin mainio ja ajatuksia herättävä. Vahva suositus!
Kirjasta muualla:
Hesarin jutussa (vain tilaajille) toimittaja Niclas Storås tyrmää Hararin teoksen väittämällä hänen ymmärtäneen väärin erään kokeen. Tosiasiassa toimittaja ymmärtää itse väärin koko kirjan ajatuksen. Yksi koe chatbotilla, hieman oiottu tai ei, ei todista suuntaan eikä toiseen tekoälyn mahdollisista kyvyistä tulevaisuudessa, koska tekoäly tulee olemaan muutakin kuin suuri kielimalli ja sen kehityksen suuntaa ja määrää on mahdotonta ennustaa kovin pitkälle. Niinpä sitä pitäisi säädellä ja rajoittaa ennen kuin on liian myöhäistä.
Niclas Storåsin artikkelissa on silti myös hyviä huomioita ja se kannattaa lukaista.
Lukaise myös Hararin haastattelu YLE:llä, jossa todetaan mm. seuraavaa:
”Suuri osa tiedosta on roskaa”, Harari sanoo.
Roska on halpaa. Totuus taas on kallista, sillä faktantarkistus vaatii aikaa, rahaa ja energiaa.
Hän näkee, että algoritmien jakaman disinformaation seurauksena luottamus demokratialle tärkeisiin instituutioihin kuten perinteiseen mediaan ja tieteellisiin laitoksiin rapautuu. Kun ihmiset eivät enää usko mihinkään, he pitävät uutisia toimittajien salaliittona ja tieteellisiä tutkimuksia tutkijoiden salaliittoina.
”Jäljelle jäävät vain anarkia ja diktatuuri. Silloin suurin osa ihmisistä valitsee diktatuurin”, Harari pelkää.
Lukija: Juhani Rajalin
Kesto: 18h 55min
