👌 Mikko Porvali: Tiedustelun näkymätön historia - Antiikista maailmansotiin

Mikko Porvalin teos ”Tiedustelun näkymätön historia - Antiikista maailmansotiin” kertoo maailman toiseksi vanhimman ammatin synnystä ja kehityksestä. Jos siis halajat oman elämäsi James Bondiksi, tässä on mainio alan historian perusteos.

Vanhimmat säilyneet tiedot tiedustelusta ja vakoilusta ovat noin neljän tuhannen vuoden takaa faaraoiden Egyptistä. Sen jälkeen kertomuksia aiheesta on mm. antiikin Kreikasta ja Roomasta. Myös Raamattu, sekä uusi että vanha testamentti, on pullollaan vakoilutarinoita.
Assyrialaiset kehittivät kirjurilaitoksensa myötä ensimmäisen tiedustelupalvelua muistuttavan hallintohimmelin. Spartalaiset harrastivat sitten jo vastatiedustelua, valvontaa ja viestien salausta. Aleksanteri Suurikaan ei olisi pystynyt valloituksiinsa ilman hyvää tiedustelua.
Myöhemmin Rooman valtakunta kehitti tiedustelun huippuunsa tieverkoston avulla, se kun mahdollisti ennennäkemättömän tehokkaan tiedonvälityksen.
Rooman valtakunnan hajottua Eurooppa pirstaloitui pieniksi ruhtinaskunniksi ja varhaiskeskiajalta alkaen valtiollinen tiedustelutoiminta taantui luku- ja kirjoitustaidon kanssa vuosisadoiksi.
Ainoa taho, jossa kirjoitustaito oikeastaan säilyi, oli katolinen kirkko. Siten siitä tulikin tiedustelun, tiedon käsittelyn ja siirron mestari. Tässä sitä auttoi ympäri kristikuntaa levittäytynyt luostarilaitos ja siihen perustunut koulutusjärjestelmä, tehokas ja luotettava viestintäverkosto, rippi, sekä näitä kaikkia hyödyntänyt tutkintakoneisto eli inkvisitio.
Seuraavaksi sotimisessa vakoilua hyödynsivät viikingit, jotka onnistuivat sen avulla mm. piirittämään ja ryöstämään Pariisin vuonna 845.
Uuden ajan alussa salakirjoitusmenetelmät kehittyivät ja vakoilun valtikka siirtyi Englantiin, johtaen esimerkiksi Babingtonin salaliiton paljastumiseen ja Skotlannin kuningatar Maria Stuartin teloitukseen. Englannin tiedustelun onnistumisella oli myös suuri vaikutus Espanjan ”Voittamattoman armadan” rökäletappioon, joka puolestaan viitoitti osaltaan Englannin tietä merten herruuteen, kauppamahdiksi ja siirtomaavallaksi.
Sen jälkeen Ranskan esimerkkiä noudattaen monet valtiot ryhtyivät yhä enenevässä määrin vakoilemaan myös omia kansalaisiaan ja esim. postilähetysten avaamisesta ja lukemisesta hallinnon toimesta tuli yleinen käytäntö Euroopassa, keksijänään ”Kolme muskettisoturia” -romaanistakin tuttu kardinaali Richelieu.
Järjestelmä oli nimeltään ”Cabinet noir” ja se on sittemmin antanut nimensä esimerkiksi teleoperaattoreilla viranomaistarkkailua varten olemassa oleville tiloille, jotka tunnetaan englanninkielisissä maissa yleisesti nimellä ”Black room”. Suomessa tylsästi ”lakisääteisen telekuuntelun tila”.
Seuraavaksi tiedustelu nousi parrasvaloihin Napoleonin myötä, joka hyödynsi sitä taidokkaasti. Vaan ei ihan niin taidokkaasti kuin Waterloossa ranskalaiset päihittänyt Wellingtonin herttua.
Sitten oli vuorossa Yhdysvaltojen vapaus- ja sisällissodat ja Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisön synty. Sisällissodan aikaan tiedustelun kehittyminen oli suurelta osin Lucky Luke -sarjakuvista tutun Pinkertonin etsivätoimisto ansiota.

Poliisin rikostiedustelun käsittelyn jälkeen päästään lähemmäs nykyaikaa ja kirjan kiinnostavimpiin asioihin eli tunnetuimpien tiedustelupalveluiden synty, maailmansotien ja niiden välisen ajan vakoilu ja tiedustelu.
Useista kiinnostavista esimerkeistä huolimatta tätä aikaa käsitellään harmittavan vähän ja siihen kirja sitten nimensä mukaisesti ikävä kyllä päättyykin.

Vaikka tiedustelun varhaishistoriakin on kiinnostavaa, jäin kaipaamaan enemmän tietoa esim. Neuvostoliiton/Venäjän, Israelin, Kiinan ja muunkin maailman tiedustelukuvioista, sekä kylmän sodan ja sen jälkeisen ajan vakoilupeleistä.
Minusta kirja on siis oikein mainio, mutta loppuu pahasti kesken.


Lukija: Jarkko Pajunen
Kesto: 5h 8min