Olen jÀlleen mykistynyt Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirin jÀrkyttÀvÀstÀ pahuudesta ja sen mittakaavasta.
Miltei yhtÀ mykistÀvÀ on tositarina puolalaisesta vastarintataistelija Witold PileckistÀ, joka soluttautui leirille vapaaehtoisena.
Kirja on lukemisen arvoinen, mutta nyt seuraa juonipaljastuksia. Joten ÀlÀ lue pidemmÀlle, jos haluat sÀilyttÀÀ jÀnnityksen.
-
-
-
-
-
AuschwitzissÀ Pilecki jÀrjesti mm. vastarintaliikkeen, sekÀ hankki ja vÀlitti eteenpÀin tiedustelutietoa natsien sotarikoksista leirillÀ. Kapinakin oli tekeillÀ, mutta Liittoutuneiden sodanjohdot BriteissÀ ja JenkeissÀ viittasivat avunpyynnöille kintaalla.
Yli kahden vuoden leirillÀ olon jÀlkeen Pilecki lopulta karkasi parin kaverin kanssa leipomon takaovesta.
1944 hÀn osallistui Varsovan kansannousuun natseja vastaan. Sitten olikin Stalinin vuoro pettÀÀ puolalaiset keskeyttÀmÀllÀ hyökkÀys Veikselin vastarannalle ja odottaa Puolan vastarintaliikkeen antautumista.
Pilecki selvisi kuitenkin saksalaisten vankeudesta toisenkin kerran.
Mutta mihin natsit ja ryssÀt eivÀt kansallissankari Witold Pileckin suhteen pystyneet, sen tekivÀt sodan jÀlkeen Puolan omat kommunistit.
Kirjasta pÀÀllimmÀisenÀ jÀi mieleen pari kysymystÀ:
Miten kukaan on voinut selvitÀ keskitysleiriltÀ jÀrjissÀÀn?
Aatteesta riippumatta hirveyksiÀ tekevÀt loppupeleissÀ yksittÀiset, normaalioloissa melko tavalliset, ihmiset. Miksi?
Ei kommentteja:
LÀhetÀ kommentti