💖 Atte Korhola: Kristillinen äärioikeisto ja Trump

 

Voi helvetti sentään. Lue tämä kirja!

Atte Korholan teos ”Kristillinen äärioikeisto ja Trump” on kuin kurkistus painajaiseen – jos painajainen olisi sunnuntaisaarna, jossa esiintyvät hullu TV-evankelista, Jeesus ja Donald J. Trump yhtäaikaa.
Edellisen, Venäjän touhuja käsitelleen kirjan jälkeen tuumin, että täytynee koettaa selvittää myös tuon toisen pölhön suosion takana olevia voimia.

Tässä tulee jonkin verran ehkä vähemmän tuttuja termejä. Linkitän niitä Wikipediaan, niin sieltä voi kätevästi katsoa lisätietoja.

Vaikka meilläkin on Päivi Räsänen ja pari muuta, niin kovin oudolta tuntuu tuo USA:n ”uskonto on politiikkaa ja politiikka on uskontoa” -meininki, joka tulee kyllä tässä kirjassa erittäin selväksi. Se on varmaan myös yksi suurimpia syitä Yhdysvaltojen erittäin polarisoituneeseen tilanteeseen.
Kirjan olennaisin väite kuitenkin on, ettei Trumpista olisi koskaan tullut presidenttiä ilman evankelikaalikristittyjen tukea.
Kun Korhola vyöryttää esiin toinen toistaan sekopäisempiä kaheleita, hörhöjä ja hihhuleita, ei voi kuin haukkoa henkeään tukka pystyssä – tai ehkä pitäisi jo ryhtyä rukoilemaan. Näitä kiihkouskovaisia ajaa jo 1800-luvulla syntynyt kristillinen fundamentalismi.

Taustaksi Korhola kertaa USA:n karismaattisten herätysliikkeiden historiaa yli sadan vuoden ajalta.
Esim. 1950-luvulla Ku Klux Klan keksi soluttautua helluntailiikkeeseen ja muihin vastaaviin perustamalla heidän kanssaan raittiusseuroja ja orpokoteja. Näin Yhdysvaltalaisiin herätysliikkeisiin saatiin samalla ujutettua rasismia ja muita valkoista ylivaltaa ajavia ideologioita.
Jos jollekin oli vielä epäselvää, kyseisten liikkeiden johtajat ovat säännönmukaisesti paljastuneet huijareiksi, seksuaalirikollisiksi ja kannattajiltaan huijaamilla rahoilla ylellistä elämää viettäviksi elostelijoiksi, tai sitten ihan vaan psykopaateiksi ja ihmishirviöiksi (esim. Jim Jones). Kyseiset lahkot ovat sitten tehneet pahuuksiaan mm. Chilen diktaattori Augusto Pinochetin hallinnon harjoittamassa terrorissa, kidutuksissa ja murhissa. Ei kovin kristillistä, jos minulta kysytään.

Tästä sekoilusta muodostui lopulta uusapostolinen uskonpuhdistus, (NAR, New Apostolic Reformation) sekä dominionismi ja sen oppi, Seitsemän vuoren mandaatti, joka pyrkii ottamaan haltuunsa hallinnon (1), talouden (2), tiedotusvälineet (3), koulutuksen (4), kulttuurin (5), uskonnon (6) ja perhe-elämän (7), sekä järjestämään ne tiukasti kristilliseltä pohjalta Raamatun sääntöjä kirjaimellisesti noudattaen.
Demokratiasta viis. Ja siitä, että perustuslaki takaa mm. uskon vapauden. Dominionisteille vapaus merkitsee vapautta puuttua toisten ihmisten elämään. Eli vapautta vainota kaikkia mistä tahansa asiasta erimieltä olevia.

Herätysliikkeiden historian läpikäynti osoittaa, että Donald Trump ei ole syy vaan seuraus.
Suomessa ja Euroopassa usein ihmetellään miten uskovaiset voivat olla Trumpin tukena, sillä kuten Korhola kirjoittaa: ”Kyseessähän on mies, jolla ei tunnu olevan yhtä ainoaa kristillistä solua kehossaan. Trump, ilman epäilyksen häivää, on misogyyni, seksuaalinen saalistaja, rikollinen huijari, rasistinen ja autoritäärinen eksentrikko...”
Uskovaisten tukeen Trumpillle lienee useita syitä, mutta kuten Korhola toteaa kirjassaan, evankelikaalit eivät äänestä Trumpia ”uskostaan ja arvoistaan huolimatta, vaan juuri niiden takia.” Sillä karismaattiset helluntailaiset herätysliikkeet, evankelikaalit ja muut äärioikeistolaiset dominionistit pitävät Trumpia uutena Messiaana, Yhdysvaltoja uutena Israelina eli Luvattuna Maana ja Yhdysvaltojen valkoista anglosaksista kansanosaa ennen ajanlaskun alkua kadonneina juutalaisheimoina, Valittuna Kansana.
Oman edun tavoittelemiseksi kristillinen äärioikeisto on hylännyt suunnilleen kaiken, mikä kristinuskossa on hyvää. Niinpä suurin osa nationalismia, rasismia ja kuolemantuomiota kannattavista sekä seksuaali-, sukupuoli- ja muiden vähemmistöjen ja naisten oikeuksia, aborttioikeutta, maahanmuuttoa ja aserajoituksia vastustavista ihmisistä ja järjestöistä perustelee kantojaan kristillisellä vakaumuksella ja Raamatun sanalla, vaikka kristinusko todellisuudessa opettaa ihan päinvastaista. Sillä mitä Jeesus todella sanoi abortista, HLBTIQ:sta, aseista, wokesta, rotuteoriasta tai syntymättömistä alkioista? Ei mitään. Vanha kunnon Jesse ei sanonut näistä asioista yhtään mitään. Ei sanan sanaa. Nothing. Nada. Zip. Zero.
Trump on kristillisen äärioikeiston ”hyödyllinen idiootti”, joka auttaa heitä toteuttamaan pyrkimyksiään, Seitsemän vuoren mandaattia, demokratian korvaamista teokratialla, valkoista ylivaltaa sekä oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, rationaalisen ajattelun ja tieteen hylkäämistä.
Trumpin nykyhallinnon ilmastonmuutoksen leimaaminen huuhaaksi, DEI-ohjelmien kieltäminen, naisten erottaminen korkeista asevoimien viroista, vähemmistöjen edustajien mainetekojen pyyhkiminen asevoimien historiasta, liittovaltion opetusministeriön lakkauttaminen, mm. evoluution opettamisen, monien kirjojen ja ihan tavallisten sanojen (esim. epäoikeudenmukaisuus, naispuolinen, ilmastonmuutos) kieltäminen ja yliopistojen kiristäminen rahoituksella opetussuunnitelmien muuttamiseksi äärikristittyjen haluamaan suuntaan kuuluvat tähän agendaan. Jopa tavallisten koulujen sulkemista ehdotetaan. Peruste on yhtä järkevä kuin kaikki muukin heillä: Aatami ja Eevakaan eivät laittaneet lapsiaan kouluun. Ilmeisesti kuitenkin kristilliset koulut sallittaisiin (samaan tyyliin kuin koraanikoulut monissa islamilaisissa maissa. Eipä tuo meininki muutenkaan paljon siitä eroa).
Koulutus pitää heidän mielestään ajaa alas, jotta ihmisistä saadaan tyhmempiä ja siten helpompia hallita Jumalan pelolla.
Tähän ajatteluun liittyy myös itseään toteuttava kuvio, jonka mukaan Jumala palkitsee oikein eläviä vauraudella. Herätysliikkeiden johtajat rahastavat näin kannattajiaan, sillä Jumalan tahtohan tietysti on, että kannattajat antavat osan tuloistaan kirkolle (lue: johtajille). Kun tästä ei seuraakaan kannattajan oma rikastuminen, vika on ihmisissä itsessään, sillä he eivät ole uskossaan riittävän vahvoja. Ja taas helvetin ikuiset kärsimykset odottavat.
Tämä sama argumentti muuten pätee kaikkiin vastoinkäymisiin, joita herätysliikkeiden kannattajat kohtaavat. Näppärää!

Tuo kansan tyhmentäminen muuten toimii, vai mitä sanotte seuraavista NAR:n ja dominionistien apostolien ja profeettojen tempauksista:
”…ei ollut suinkaan rukoillen anonut Jumalaa lopettamaan tautia vaan oli 2500 kuulijan edessä käskenyt apostolisella arvovallallaan hullun lehmän tautia hellittämään otteensa välittömästi.” Eikä tauti levinnytkään – tosin leviäminen oli pysähtynyt jo kuukautta aiemmin.
Toinen huijari myy, ilmeisesti lopun aikojen kauheuksien varalta, ”…4500 dollaria maksavia selviytymispakkauksia (jotka on toki valmistettu taivaallisilla ohjeilla)...” ja ”Uusimpana tuotteena Bakkerin ehtymättömässä tuotevalikoimassa on 1000 dollaria maksava ihmeitä tekevä peitto, joka lainalyhennysten ja muiden laskujen päälle yön ajaksi laitettuna maksaa ja hävittää taianomaisesti kaikki laskut.” Tuollainen olisi kyllä kieltämättä kätevä!
Kolmas puliveivari ”…julisti jumalallisella arvovallalla ja suunsa puhalluksella koronaviruksen tuhotuksi todeten: ”Se on ohi nyt, se on nyt ohi.” Sanomattakin lienee selvää, että heti tämän jälkeen koronatapausten määrä kasvoi räjähdysmäisesti.
Neljäs ”…profetoi Jumalan tuottavan uskovilleen vuonna 2024 millisekunnin kestäviä ilmakehällisiä välähdyksiä, jotka muistuttavat tulitikun raapaisua. Näiden sekunnin murto-osien aikana ilma on ladattuna yliluonnollisesta energiasta, joka siirtyy ihmeiden ja tunnustekojen kykynä kristittyihin.” Anteeksi mitä!?
Viidennenkään ennustus ”Yhdysvaltojen kaikkien siltojen yhtäaikaisesta romahtamisesta, jonka tuloksena ruokaa joudutaan kuljettamaan helikoptereilla liittovaltion asukkaille.” ei toteutunut, mutta se kuulemma johtui hyvien ihmisten rukouksista.

Joopajoo... Minkähänlainen ensimmäisen luokan pölvästi pitää olla uskoakseen näihin?
Muuten, republikaanien kannattajista tieteeseen ilmoittaa luottavansa 45 prosenttia. Onnea vaan sinne.

Tälle kaikelle voisi nauraa makeasti, mutta hymy hyytyy kun kuulee tutkimusten mukaan kolmanneksen yhdysvaltalaisista uskovan näiden nykyprofeettojen oikeasti välittävän Jumalan suunnitelmia ihmiskunnalle. Ja osuus on kasvussa.
”Samassa tutkimuksessa enemmistö nykyajan profeettoihin uskovista uskoi myös Seitsemän vuoren mandaattiin.”
Että tämmöinen huuhaaporukka sitten on vallannut vuosikymmenien aikana suuria osia piirikuntien, osavaltioiden ja liittovaltion hallinnoista sekä republikaanipuolueesta ja muista konservatiiveista, ja nyt Trumpin avustuksella myös valtion virastoja, presidentin hallinnon sekä Yhdysvaltojen hallituksen.
Vaikka eihän tämä ensimmäinen kerta ole. Ennen Trumpia suurin voitto oli evankelikaalisen George W. Bushin valinta presidentiksi vuonna 2000. Jos nuoremman Bushin puuhastelut tuntuivat aikanaan oudoilta, niin nyt tiedät miksi.
Toki muitakin tuttuja nimiä evankelikaalien ja dominionistien listoilla vilisee, tässä vain muutama esimerkki:
Mike Pence, varapresidentti Trumpin ensimmäisellä kaudella
Mike Pompeo, ulkoministeri Trumpin ensimmäisellä kaudella ja entinen CIA:n johtaja
Pete Hegseth, Signal/Jemen -kohusta tuttu Trumpin puolustusministeri
Mike Johnson, edustajainhuoneen puhemies
Ted Cruz, Texasin senaattori
Ron DeSantis, Floridan kuvernööri
Marjorie Taylor Greene, edustajainhuoneen jäsen Georgiasta (ja aivan seinähullu)
Eikä se pääty tähän. En tiedä mikä on pelottavampaa, evankelikaalien laajat verkostot ja joka puolelle Yhdysvaltoja sekä ympäri maailmaa ulottuvat lonkerot, täysin älyvapaat puheet vai kaistapäinen agenda jota he ajavat.
Dominionisteilla oli näppinsä pelissä tietysti myös Capitolin valtauksessa ja Project 2025 on suurelta osin heidän käsialaansa. Päämääränä on ulottaa Seitsemän vuoren mandaatti koko maailmaan. Ja nykyään varmaan myös Marsiin Elon Muskin avulla.
Mitä lähemmäs nykypäivää kirjan esimerkit tulevat, sitä kahjoimmiksi ja surrealistisemmiksi evankelikaalien jutut ja touhut käyvät. En edes keksi sanoja kuvaamaan kuinka hiuksia nostattavan mielipuolista tuo meno on. Ihan kuin koko jengi olisi huumeissa tai joukkopsykoosissa, tai sekä että.
Naurattaa ja hirvittää siis yhtä aikaa. Ja jos tämä kaikki tuntuu liian absurdilta ollakseen totta – sitä suuremmalla syyllä tämä kirja kannattaa lukea.

Kirja on kirjoitettu ennen vuoden 2024 presidentinvaaleja ja nyt voi todeta, että hyvin paljon kirjassa ennakoituja toimia on jo tehty ja loput lienee suunnitteilla.

Atte Korhola on itsekin vakaumuksellinen kristitty, joten uskovaisten syrjinnästä tässä kirjassa ei varmaankaan ole kyse.
Toisaalta teoksen uskottavuutta heikentää ehkä se, että Korhola ei ole esim. uskontojen tai Yhdysvaltojen tutkimuksen asiantuntija, vaan ympäristömuutoksen professori. Kuten hän itsekin mainitsee, se antaa kuitenkin eväitä muidenkin asioiden tieteellisempään tarkasteluun ja uskovaisena hän on tätä asiaa harrastuneisuuttaan paljon tutkinut.
Enemmän minua kuitenkin häiritsee Atte Korholan tai pikemminkin hänen ex-vaimonsa, europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan vähintäänkin erikoiset näkemykset ilmastonmuutoksen vaatimista toimista ja monesta, monesta muustakin asiasta.
Toisaalta ex-vaimon mielipiteet eivät liity käsiteltävään asiaan mitenkään, kirjalla on erittäin vaikuttava määrä uskottavia lähteitä ja samaa asiaa on tullut vastaan monelta muultakin suunnalta.
Joka tapauksessa tämä on muistutus nykypäivänä niin tärkeästä medialukutaidosta ja kriittisestä suhtautumisesta kaikkeen sanottuun. Eli vaikka kirjan tarinat ovat varmaankin totta, ne eivät ole koko totuus, kuten Korhola itsekin kirjoittaa.
Toisin sanoen, kun pitää mielessä, että kaikki yhdysvaltalaiset eivät ole uskovaisia, kaikki uskovaiset eivät ole kristittyjä, eivätkä kaikki kristityt kuulu nationalistiseen äärioikeistoon ja että evankelikaalit eivät ole ainoa, vaikkakin kieltämättä hyvin suuri ja vaikutusvaltainen Trumpia tukeva kansanosa, niin pääsee jo aika hyvin kartalle.


Lukija: Jussi Puhakka
Kesto: 15h 11min

👍 Jade McGlynn: Venäjän sota

Jade McGlynn ei kysy, tukevatko tavalliset venäläiset maansa hyökkäyssotaa Ukrainassa. Hän kysyy, miksi venäläiset tukevat sitä.

Teos auttaa ymmärtämään, miksi niin monet venäläiset uskovat Kremlin narratiiveihin ja pitävät sotaa oikeutettuna. Hän kuvaa, kuinka suunnitelmallinen informaatiovaikuttaminen on muovannut kansan käsityksiä ja johtanut laajaan sodan hyväksyntään.
Toisin sanoen, kuten itsekin olen jo moneen otteeseen todennut, venäläiset ovat suurimmaksi osaksi aivopestyjä propagandan uhreja. Se ei ole mikään puolustus, mutta vaikeahan se on kuvitella miten itse ajattelisi, jos samaa valhetta tuupattaisiin joka tuutista vuosikymmeniä ja pidempäänkin jo päiväkodista alkaen.
Ihmettelen kyllä sitä, että kun Neuvostoliiton aikaan vastaavien naurettavan ristiriitaisten valheiden läpi nähtiin ja niistä kerrottiin siellä vitsejä, niin miksi nykyään kaikki uppoaa ilman mitään kriittisyyttä? Toisaalta ne, joille se ei uppoa, ovat paenneet maasta, pakotettu rintamalle kuolemaan tai vajonneet apatiaan.
Ihmettelen myös sitä, minkälainen pahuus asuu ihmisissä, jotka tätä propagandistista narratiivia kehittävät ja ylläpitävät, ja sitä myöden mahdollistavat kaikki muut hirvittävyydet.
Venäjän yhteiskunta on läpimätä, korruptoitunut, moraaliton, epäinhimillinen, kaunainen ja jämähtänyt paikkansa pitämättömiin historian tulkintoihin, valheelliseen isänmaallisuuteen sekä muka-uskonnollisuuteen.
McGlynnin mukaan asiat eivät tule muuttumaan ennen täydellistä romahdusta ja sitten yhteiskunnan uudelleen rakentamista historian vääryyksiä totuudenmukaisesti käsitellen, kuten esim. Saksa teki toisen maailmansodan jälkeen.
Toivottavasti muu maailma kestää siihen asti.

Jade McGlynn on Oxfordin yliopiston tohtori ja arvostettu tutkija, joka on perehtynyt Venäjän historiaan, politiikkaan, propagandaan ja informaatiovaikuttamiseen, joten hänen analyysinsä ei ole pelkkää mielipidekirjoittelua, vaan nojautuu laajaan aineistoon ja tutkimukseen.

Suosittelen lukemaan jos haluaa, ei hyväksyä, mutta ymmärtää Venäjän käsittämätöntä käytöstä.


Lukija: Laura Hänninen
Kesto: 10h 1min

👍 Timo J. Tuikka: Vitutuksen voima - Suomalaisen katkeruuden historia

Tämä teos päätyi virtuaaliseen kirjahyllyyni Niinan suosituksesta. Kiitos siitä!

Ilkikurisessa opuksessaan Timo J. Tuikka kertoo meille miten vitutus on mahtava voimavara ja lähes loputon motivaation ja inspiraation lähde.
Kuten kirjassa kerrotaan: ”Suomen mielenterveysseuran asiantuntija Elina Marjamäki on hienosti kiteyttänyt tämän muutosvoiman: ’Vitutus on se tunne, kun itselle riittää ja haluaa asioiden olevan toisin. Silloin alkaa tapahtua. Se on suuri moottori ja iso aikaansaava voima maailmassa.’”

Historioitsijana Tuikka tuo esiin monia hetkiä, jolloin elämää suurempi vitutus, katkeruus tai kauna on saanut historian pyörät pyörähtämään eri suuntaan kuin mihin ne alunperin olisivat olleet menossa.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka Suomen itsenäisyys; mikäpä muu siinä olisi ollut takana, kuin kettuuntuminen ruotsalaisten ”paremmuuteen” ja venäläisten kusipäisyyteen. ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.", kuten Adolf Ivar Arvidsson J.V. Snellmanin mukaan sanoi. Ja niin tarpeeksi paha kyrpiintyminen muuttui itsenäisyydeksi.
Myös sisällissodan yksi suurimpia syitä oli Tuikan mukaan ”massiivinen massavitutus” puolin ja toisin. Tosin sodan jälkeen osapuolia taisi ottaa aivoon entistä enemmän.

”Vitutuksen voima” siis sukeltaa suomalaisen mielenmaiseman syvimpään ja synkimpään sopukkaan: katkeruuteen, kateuteen, turhautumiseen ja yleiseen vitutukseen. Ja tekee sen vieläpä analysoiden, kuin olisi kyseessä kansallisaarre – mikä se ehkä onkin.
Kirjailijan hilpeän lempeä piikittely ja isällinen ote tähän aarteeseen huvittaa niin, että ihan huomaamattaan tulee käytyä läpi Suomen koko urheilu-, kulttuuri- ja poliittinen historia. Hyvä suoritus historiankirjalta! Osansa saavat niin urheilijat, taiteilijat kuin poliitikotkin. Tasapuolisesti.

Sitä paitsi kirja jossa siteerataan Eppu Normaalia, ei voi olla huono:
”Talo paloi, vaimo lähti ja auto räjähti
Pienehkö pyrstötähti koiraani mäjähti”
Ihmekös jos vituttaa.


Lukija: Pertti Koivula
Kesto: 9h 33min

👌 Mikko Porvali: Tiedustelun näkymätön historia - Antiikista maailmansotiin

Mikko Porvalin teos ”Tiedustelun näkymätön historia - Antiikista maailmansotiin” kertoo maailman toiseksi vanhimman ammatin synnystä ja kehityksestä. Jos siis halajat oman elämäsi James Bondiksi, tässä on mainio alan historian perusteos.

Vanhimmat säilyneet tiedot tiedustelusta ja vakoilusta ovat noin neljän tuhannen vuoden takaa faaraoiden Egyptistä. Sen jälkeen kertomuksia aiheesta on mm. antiikin Kreikasta ja Roomasta. Myös Raamattu, sekä uusi että vanha testamentti, on pullollaan vakoilutarinoita.
Assyrialaiset kehittivät kirjurilaitoksensa myötä ensimmäisen tiedustelupalvelua muistuttavan hallintohimmelin. Spartalaiset harrastivat sitten jo vastatiedustelua, valvontaa ja viestien salausta. Aleksanteri Suurikaan ei olisi pystynyt valloituksiinsa ilman hyvää tiedustelua.
Myöhemmin Rooman valtakunta kehitti tiedustelun huippuunsa tieverkoston avulla, se kun mahdollisti ennennäkemättömän tehokkaan tiedonvälityksen.
Rooman valtakunnan hajottua Eurooppa pirstaloitui pieniksi ruhtinaskunniksi ja varhaiskeskiajalta alkaen valtiollinen tiedustelutoiminta taantui luku- ja kirjoitustaidon kanssa vuosisadoiksi.
Ainoa taho, jossa kirjoitustaito oikeastaan säilyi, oli katolinen kirkko. Siten siitä tulikin tiedustelun, tiedon käsittelyn ja siirron mestari. Tässä sitä auttoi ympäri kristikuntaa levittäytynyt luostarilaitos ja siihen perustunut koulutusjärjestelmä, tehokas ja luotettava viestintäverkosto, rippi, sekä näitä kaikkia hyödyntänyt tutkintakoneisto eli inkvisitio.
Seuraavaksi sotimisessa vakoilua hyödynsivät viikingit, jotka onnistuivat sen avulla mm. piirittämään ja ryöstämään Pariisin vuonna 845.
Uuden ajan alussa salakirjoitusmenetelmät kehittyivät ja vakoilun valtikka siirtyi Englantiin, johtaen esimerkiksi Babingtonin salaliiton paljastumiseen ja Skotlannin kuningatar Maria Stuartin teloitukseen. Englannin tiedustelun onnistumisella oli myös suuri vaikutus Espanjan ”Voittamattoman armadan” rökäletappioon, joka puolestaan viitoitti osaltaan Englannin tietä merten herruuteen, kauppamahdiksi ja siirtomaavallaksi.
Sen jälkeen Ranskan esimerkkiä noudattaen monet valtiot ryhtyivät yhä enenevässä määrin vakoilemaan myös omia kansalaisiaan ja esim. postilähetysten avaamisesta ja lukemisesta hallinnon toimesta tuli yleinen käytäntö Euroopassa, keksijänään ”Kolme muskettisoturia” -romaanistakin tuttu kardinaali Richelieu.
Järjestelmä oli nimeltään ”Cabinet noir” ja se on sittemmin antanut nimensä esimerkiksi teleoperaattoreilla viranomaistarkkailua varten olemassa oleville tiloille, jotka tunnetaan englanninkielisissä maissa yleisesti nimellä ”Black room”. Suomessa tylsästi ”lakisääteisen telekuuntelun tila”.
Seuraavaksi tiedustelu nousi parrasvaloihin Napoleonin myötä, joka hyödynsi sitä taidokkaasti. Vaan ei ihan niin taidokkaasti kuin Waterloossa ranskalaiset päihittänyt Wellingtonin herttua.
Sitten oli vuorossa Yhdysvaltojen vapaus- ja sisällissodat ja Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisön synty. Sisällissodan aikaan tiedustelun kehittyminen oli suurelta osin Lucky Luke -sarjakuvista tutun Pinkertonin etsivätoimisto ansiota.

Poliisin rikostiedustelun käsittelyn jälkeen päästään lähemmäs nykyaikaa ja kirjan kiinnostavimpiin asioihin eli tunnetuimpien tiedustelupalveluiden synty, maailmansotien ja niiden välisen ajan vakoilu ja tiedustelu.
Useista kiinnostavista esimerkeistä huolimatta tätä aikaa käsitellään harmittavan vähän ja siihen kirja sitten nimensä mukaisesti ikävä kyllä päättyykin.

Vaikka tiedustelun varhaishistoriakin on kiinnostavaa, jäin kaipaamaan enemmän tietoa esim. Neuvostoliiton/Venäjän, Israelin, Kiinan ja muunkin maailman tiedustelukuvioista, sekä kylmän sodan ja sen jälkeisen ajan vakoilupeleistä.
Minusta kirja on siis oikein mainio, mutta loppuu pahasti kesken.


Lukija: Jarkko Pajunen
Kesto: 5h 8min

💖 J. Sakari Salonen: Viisi maailmanloppua - Maapallon historia ja ihmiskunnan tulevaisuus

Putlerin ja Trumpetin touhu on niin karseeta seurattavaa, että piti keksiä jotain hilpeämpää luettavaa.
J. Sakari Salosen teos ”Viisi maailmanloppua - Maapallon historia ja ihmiskunnan tulevaisuus” ei varsinaisesti ole mikään optimismin multihuipentuma, mutta hirmu mielenkiintoinen se on.

Kirja selittää maallikollekin ymmärrettävästi mm. maapallon esihistoriaa, viittä suurta joukkotuhoa, planeettojen ja maan ratojen muutosten syitä ja vaikutuksia, muita avaruuden ilmiöitä sekä tulivuoria, maanjäristyksiä, jääkausia, ilmastoa yms. Salonen kertoo myös miten maailmanloppu voisi tapahtua. Maailmanlopulla tarkoitetaan tässä yhteydessä koko maapallon tuhoutumista tai vähintään ihmislajin kuolemista sukupuuttoon.

Hyvä uutinen on, että supertulivuorenpurkaukset, jättimäisetkään, eivät saa aikaan maailmanloppua. Sijainnista riippuen, tosi pahaa jälkeä voi tulla ja valtavia ongelmia pitkäksi aikaa, mutta ihminen tuskin niiden takia sukupuuttoon kuolee. Maanjäristykset puolestaan eivät käytännössä voi kehittyä niin suuriksi, että niistä olisi laajaa paikallista tuhoa suurempaa haittaa.

Entä asteroidit ja kosminen säteily?
Riittävän iso asteroidi liian myöhään havaittuna voi tosiaan olla planeetan tappaja. Ja siinä ei sitten ole mitään tehtävissä. Game over. Kovin todennäköistä se ei onneksi ole.
Kuten tiedetään, ilmakehä ja maan magneettikenttä suojelevat maata avaruuden säteilyiltä. Toisinaan pelotellaan maan magneettikentän kääntymisellä ympäri, mutta erilaiset ”tavalliset” säteilyt eivät silti käytännössä pysty ihmiskuntaa tuhoamaan. Magneettikenttä on sitä paitsi kiepsahtanut ympäri ihmisen evoluution aikana useita kertoja, mutta silti tässä porskutellaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nykyajan teknologisissa yhteiskunnissa se toki voisi aiheuttaa muita ongelmia.
Supernovaräjähdyskään ei itsessään ole ongelma, koska sellaiseen päätyviä tähtiä ei ole tarpeeksi lähellä tehdäkseen vahinkoa, mutta räjähdyksessä syntyvä gammapurkaus voisi pyyhkäistä otsonikerroksen taivaan tuuliin paljon kauempaakin. Otsonikerroksen katoaminen avaisi tien tappavalle ultraviolettisäteilylle. Ennakkovaroitusta ei saada, koska purkaus liikkuu valonnopeudella.
On epäilty, että yksi viidestä joukkotuhosta olisi gammapurkauksen aiheuttama. Silloin sukupuuttoon kuoli 85 prosenttia lajeista. Auts.
Onni onnettomuudessa kuitenkin on, että gammapurkaus suuntautuu pääasiassa kuolevan tähden pyörimisakselin suuntaisesti, eli sen pohjois- tai etelänavan tulisi olla suoraan maata kohti. Vaikka gammapurkauksia tapahtuu joka päivä, tarpeeksi lähellä eli Linnunradalla niitä on vain noin kerran sadassatuhannessa vuodessa.
Lisäksi purkaus osuessaan vaikuttaa vain yhdelle puolelle maapalloa kerrallaan, joten jos toiselle puolelle jäisi ihmisiä henkiin ja he kykenisivät sinnittelemään kymmenisen vuotta, otsonikerros olisi ehkä ehtinyt korjaantua tarpeeksi.
Ihminen - Supernova 1-0 Torille!

No mites jääkausi tai ilmaston lämpeneminen?
Seuraavaan jääkauden alkuun on aikaa ehkä 10000 vuotta. Eikä se sitä paitsi tule parissa päivässä niinkuin elokuvissa, vaan kestää kymmeniä tuhansia vuosia kehittyä huippuunsa. Ja sittenkin vaan muutetaan kaikki etelään.
Voihan se siellä asuvia vähän kismittää, mutta minkäs teet. Eihän se kaikkia ihmisiä tapa, mutta maisemat voivat vähän muuttua, kun on kolme kilometriä jäätä päällä. Mutta selvisi ihminen edellisestäkin jääkaudesta, joten ei huolta.
Ja jos oikein hyvin onnistutaan saamaan ilmasto lämpenemään, niin voipi olla ettemme näe koko jääkausia.
Muita ongelmia ilmaston lämpenemisestä tuleekin sitten ihan riittämiin. Se on myös oikeastaan ainoa edellä mainituista uhista, joille ihminen voi edes yrittää tehdä jotain, joten voisi olla viisasta siihen panostaa. Ai niin, ei se kannata, koska Persut tietää Kiinassa olevan hiilivoimaloita ja bensa on muutenkin kallista.
Muita mahtavia ihmisen aikaansaannoksia ovat sitten ydinaseet.
Salonen toteaa kirjassaan että: ”Tutkijoiden mallintama globaalin ydinsodan ilmastovaikutus olisi kaikkiaan samaa suuruusluokkaa kuin supertulivuoren purkauksen.” Eli ei siis sukupuuttoa vieläkään. Karistellaan vaan vähän pahimpia pölyjä niskasta ja jatketaan entiseen malliin.
Kirjassa käsitellään myös kemialliset ja biologiset aseet, virukset ja pandemiat, tekoälyn villiintyminen, karanneet nanobotit yms., mutta ei niilläkään taida saada ihmislajia hengiltä. Ainakaan satavarmasti.

Kirjan lopuksi käydään läpi selviytymiskeinoja, joten pelkkää synkistelyä ei ole luvassa.
Ihminen on sitkeä sissi ja maapallo vielä sitkeämpi. Lopulta kyse lienee siitä, mikä koetaan maailmanloppuna, sekä aikaperspektiivistä.
Maailman (sellaisena kuin me sen tunnemme) loppu on hyvin mahdollinen ja jopa todennäköinen useissa yllä kuvatuissa tapahtumissa. Mutta monissa tapauksissa varsinainen tapahtuma ei tapa ihmisiä niin paljon kuin jälkiseuraukset. Esimerkiksi supertulivuoren purkaus on tapahtumahetkellä ongelma lähinnä paikallisesti, mutta jos pölypilvi pimentää taivaan vuosiksi, se romahduttaa ruoantuotannon maailmanlaajuisesti, seuraavaksi ehkä yhteiskunnat ja sitten valtiot. Aika moni varmaan kokisi sen maailmanloppuna.
Ja toisaalta, onko maailmanloppu maailmanloppu, jos se tapahtuu miljoonan vuoden päästä? Viiden miljardin vuoden kuluttua punaiseksi jättiläiseksi paisunut aurinko nielaisee maan muutenkin.

Ennen sitä, lue tämä kirja, se on erinomainen!


Lukija: Juhani Rajalin
Kesto: 7h 30min

👌 Patrik Ouředník: Europeana – 20. vuosisadan lyhyt historia

Jos historiankirja alkaa toteamuksella että: ”Normandiassa vuonna 1944 kaatuneet amerikkalaiset olivat salskeita, keskipituudeltaan 173-senttisiä poikia, ja ladottuina peräkkäin jalkapohjat päälakea vasten heistä olisi tullut yhteensä 38 kilometriä.”, kyseessä on sen verran erikoinen teos, että annetaan puheenvuoro ChatGPT-4 Turbo -tekoälylle:

——
Patrik Ouředníkin ”Europeana – 20. vuosisadan lyhyt historia” on ainutlaatuinen ja ironinen katsaus 1900-luvun tapahtumiin. Teos on tyyliltään fragmentaarinen ja leikittelevä, yhdistäen historiallisen kronikan piirteitä absurdiin kerrontaan. Ouředník käsittelee sotia, ideologioita, tieteellisiä edistysaskelia ja populaarikulttuuria yllättävillä rinnastuksilla, jotka tuovat esiin vuosisadan ristiriitaisuudet.
Kirjan kerronta on lakonista ja toteavaa, mutta samalla terävän satiirista. Se esittelee esimerkiksi natsismia ja kommunismia samalla etäännytetyllä tavalla kuin kevyempiä ilmiöitä, kuten muodin muutoksia tai mainonnan kehitystä. Tämä synnyttää mustan huumorin sävyttämän kokonaisuuden, joka pakottaa lukijan pohtimaan historian logiikkaa – tai sen puutetta.
”Europeana” ei tarjoa perinteistä narratiivia tai syvällistä analyysiä, vaan ennemminkin ironisen peilin, joka heijastaa 1900-luvun kaoottisuutta. Sen tyyli voi jakaa mielipiteitä, mutta se on ehdottomasti virkistävä ja ajatuksia herättävä teos niille, jotka arvostavat kokeilevaa historiankirjoitusta.
——

Allekirjoitan kyllä tämän ChatGPT: arvion. Lisään sen verran, että ironia, musta huumori sekä ihmisen ajatusten ja toiminnan absurdius kyllä nostaa hymyn huulille useampaankin kertaan. Itseäni tosin hieman häiritsi se, että näppituntumalta vähintään kolme neljästä lauseesta alkaa ”Ja XXX sanoi…”, ”Ja toiset sanoivat…” tai ”Ja…”., sekä melkein yhtä usein päättyy sanoihin ’ja niin edelleen” tai ”ynnä muuta sellaista”. Tämä lienee toki tietoinen tyylivalinta ja toisaalta sopii tähän kirjaan, mutta on hieman raskasta kuunnella.


Lukija: Tuomas Nevanlinna
Kesto: 4h 8min

👌 Malcolm Gladwell: Daavid ja Goljat - Altavastaajat, sopeutumattomat ja jättejä vastaan taistelemisen taito

 

Miksi Daavid voitti Goljatin? Miksi esim. lukihäiriö voi joskus olla voimavara? Miksi altavastaaja onkin usein etulyöntiasemassa? Mikä on käänteinen U-käyrä ja miten se liittyy esim. rikollisuuden torjuntaan. Miksi paras eliittikoulu ei välttämättä ole fiksuin valinta, vaikka sinne pääsisikin?

Malcolm Gladwellin mielenkiintoinen teos ”Daavid ja Goljat - Altavastaajat, sopeutumattomat ja jättejä vastaan taistelemisen taito” vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin, sekä tarkastelee aiempien kirjojensa ”Leimahduspiste” ja ”Välähdys” tapaan luovuutta, menestystä ja ideoiden syntyä soveltaen ennakkoluulottomasti sosiologian, psykologian ja taloustieteen tuoreimpia tutkimustuloksia.


Lukija: Aku Laitinen
Kesto: 7h 7min

👌 Anu-Rohima Mylläri: Adoptoitu

Sattuneesta syystä tämä liippaa aika läheltä, joten vaikka teos ei ole ihan tuoreimmasta päästä (2006), niin pakkohan siihen oli tarttua.
Anu-Rohima Mylläri on ensimmäisiä virallisen kansainvälisen adoption kautta lapsena Suomeen tulleita. Omaelämäkerrallinen kirja kertoo Bangladehissa syntyneen Myllärin kokemuksista adoptiolapsena ja kasvamisesta aikuisuuteen.
Ihan helppoa ei ole ollut 80-luvulla tummaihoisena ponnistaa eteläpohjalaiselta pientilalta eteenpäin, varsinkin kun äiti menehtyi Myllärin ollessa 8-vuotias ja isä kymmenen vuotta myöhemmin.

Vaikka kirjan alun lapsuusmuistelut ovat ehkä vähän turhan pikkusieviä ja ruusunpunaisia omaan makuuni, vauhtiin päästyään teos vakavoituu. Anu-Rohima Mylläri käsittelee kirjassa useita vaikeitakin mm. adoptioon, lapsuuteen, kasvamiseen ja hylätyksi tulemisen tunteeseen liittyviä asioita.
Jos joku siellä on vielä sitä mieltä, ettei Suomessa ole rasismia, niin ole hyvä ja lue tämä kirja.

YLEn Perjantai-ohjelmasta tutun Sean Ricksin jälkipuhe äänikirjaan vuodelta 2020 on myös osuva.


Lukija: Elina Varjomäki
Kesto: 6h 33min