😐 Pauli Jokinen: Bodominjärven mysteeri

Edellisen kirjan (kts. edellinen postaus) loputtua kesken loman jatkettiin True Crimella, ehkä kuuluisimmalla suomalaisella tapauksella; Bodominjärven murhilla.
Itse en ole näistä niin hirveästi välittänyt, mutta mitäpä sitä ei vaimon mieliksi tekisi.
Tapauksesta lienee kirjoitettu kymmeniä kirjoja ja tällä kertaa kuunneltavaksi valikoitui uusin, Pauli Jokisen ”Bodominjärven mysteeri”.
En siis ole näihin kovin syvällisesti perehtynyt, mutta olen tiennyt tapahtumat noin suurin piirtein. Siltä pohjalta olen ajatellut suunnilleen näin: ”Neljä tyyppiä menee metsään, yksi tulee elossa pois. Hmmm… kukahan mahtais olla tappaja?”, eli hiukan Occamin partaveitsen tapaan. Sen periaatteen mukaan yksinkertaisin selitys on todennäköisimmin paras selitys.
Jokisen kirja synnyttää kyllä pienen epäilyksen tähän.
Teos on ihan sujuva, melko perusteellinen, jättää onneksi pois kahjot salaliittoteoriat ja muut liian kaukaa haetut kuvitelmat. Ja mikä parasta, ei väitä tietävänsä murhaajaa.
Hovimestari se ei kuitenkaan taida olla.


Lukija: Pertti Huuskonen
Kesto: 6h 15min 

👌 Antti Helin: Kuinka kapteeni Cook keitettiin - 50 kummallista tarinaa matkailun historiasta

 

Olimme vaimon kanssa vajaan viikon pikalomalla kiertelemässä Itä-Suomea autolla. Matkailu-aiheensa vuoksi Antti Helinin teos ”Kuinka kapteeni Cook keitettiin - 50 kummallista tarinaa matkailun historiasta” valikoitui autossa kuunneltavaksi. Iloksemme kirjan tarinat ja oma reittimme osuivat yhteen useammankin kerran.
Elias Lönnrot matkaili mm. Savossa ja Karjalassa niin kuin mekin. 1800-luvun lopussa brittiläinen seikkailijatar Alec Tweedie ihasteli myös Punkaharjun maisemia sekä Imatrankoskea ja kävi Olavinlinnassa. Siitä puheen ollen, samoihin aikoihin Suomea maailmankartalle Pariisissa ja muualla laulanut Aino Ackté perusti Savonlinnan Oopperajuhlat.
Suurin osa kirjan lyhyistä tarinoista kertoo maailman kuuluisuuksien seikkailuista, mutta mukavasti mukaan on mahtunut monia suomalaisiakin; Akseli Gallen-Kallela, Aino Kallas, Mika Waltari, C. G. E. Mannerheim, Pentti Saarikoski ja jopa Sielun Veljet, sekä muutama muu maailmanmatkaaja.
Kiva matkakirja.

Lukija: Petri Hanttu
Kesto: 7h 31min 

👌 Maailman historia: Maailma sodassa - tarinoita toisesta maailmansodasta

”Maailman historia: Maailma sodassa - tarinoita toisesta maailmansodasta” on 24-osainen kirjasarja, yllätys yllätys, toisesta maailmansodasta.
Kirjoissa käsitellään yhtä aihepiiriä per kirja. Yleensä sekä yksittäisten ihmisten kokemusten kautta, että isompaa kokonaiskuvaa, ja koko sarjan läpi kahlaamalla saa käsittääkseni aika hyvä kuvan sodan tapahtumista. Mitään kovin syvää analyysiä syistä ja seurauksista, tai yksittäisistä taisteluista tms. ei ole, mutta yleiskuva kyllä tosiaan aukeaa. Monet tarinat ovat vähemmän tunnetuista tapahtumista, joten uuttakin asiaa on varmasti monille.
Kirjat kestävät kuunneltuna n. 2,5-3,5 tuntia / kpl ja sarjassa on 24 osaa. Lukijana on maan mainio Jussi Puhakka, joten näitä on ollut mukava kuunnella ”välipaloina” pidempien teosten lomassa.


Lukija: Jussi Puhakka
Kesto: n. 2,5-3,5 tuntia / osa

👌 Pitkänen, Puranen, Taskinen & Vartiainen: Kiina Xi Jinpingin aikakaudella

Ei kahta ilman kolmatta. Putinin Venäjästä ja Trumpin Yhdysvalloista on luettu jo melkoisesti, joten on aika ottaa tarkempaan syyniin Xi ja nyky-Kiina.
”Kiina Xi Jinpingin aikakaudella” -teoksessa on melkoinen liuta tekijöitä ja Ari-Joonas Pitkänen, Matti Puranen, Mika-Matti Taskinen ja Niko Vartiainen lataavatkin sellaisen tietopläjäyksen että riittää.

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin yksityisine suuryrityksineen ja miljardööreineen Kiina ei nykyään näytä kovin kommunistiselta. Kuten kirjassa todetaan: ”…ideologisen sosialismin sijaan Kiinan järjestelmä onkin jonkinlainen sekoitus marxilaista retoriikkaa, autoritaarista kapitalismia ja etnisesti virittynyttä nationalismia.”
Ei siis varsinaisesti kommunistinen, mutta leninistinen kyllä. Toistaiseksi. Nimittäin: ”Varsinaisen sosialistisen yhteiskunnan pitäisi Xin mukaan valmistua vuonna 2049, ja marxilaisten teesien mukaan vasta sosialistisesta yhteiskunnasta voidaan ryhtyä siirtymään lopulliseen kommunismiin.”
Ja tässä piileekin suuri vihje siitä miksi Kiina on niin vaarallinen; se pelaa todella pitkää peliä yhden ainoan puolueen päämäärätietoisilla ja yksituumaisilla päätöksillä.
Käytännössä yksinvaltaisen Kiinan päätöksentekokyky ja -nopeus sekä politiikan jatkuvuus ovat ylivertaisia verrattuna esim. USA:n neljän vuoden välein ylösalaisin kääntyvään politiikkaan, tai EU:hun, jossa päätöksenteko kestää iäisyyden ja silloinkin se vesittyy, jotta kaikki maat saadaan tyytyväisiksi.
Kyse ei ole siitä että Kiina rikkoisi pelin sääntöjä, vaan siitä että he pelaavat ihan eri peliä omilla säännöillään ja liberaalit demokratiat häviävät tässä pelissä pahasti, jos Kiinassa kansa ei kaada diktatuuria.

Vaikka Kiinaan on kopioitu Venäjältä paljon propagandaan, sortoon ja valvontaan liittyviä oppeja (ja paljon on toki keksitty itsekin), muuten Kiina pyyhkii Venäjällä pöytää 16-0. Venäjä ei pääse lähellekään Kiinan tieteellistä, taloudellista ja sosiaalista voimaa.
Kiinassa valvonta ja erityisesti sosiaalinen pisteytys eivät ilmeisesti ole ihan sillä tasolla mitä mediassa on peloteltu, mutta tietysti tämäkin asia kehittyy jatkuvasti, eikä valvonta varmaan ainakaan vähene. Xinjiangin uiguurialueella se on jo painajaismaista.
Kiina teki ensin huonoa krääsää, sitten hyvää krääsää, myöhemmin mm. ensiluokkaisia älypuhelimia ja nyt vuorossa on autoteollisuuden valloitus sähköautoilla ja akuilla, sekä sotakoneiston kasvatus. Kiinalla on jo nyt maailman suurin laivasto, vaikka jenkit ovatkin teknologiassa vielä edellä. Mutta tällä menolla ei enää kauaa.
Kuten Trumpkin sai tullisekoilullaan huomata, ”maailman tehdas” on huippuunsa viritetyllä tuotantokoneistollaan sitonut muun maailman niin tiukasti itseensä, että meillä muilla ei ole mitään mahdollisuuksia luikerrella siitä irti, ainakaan kovin nopeasti. Onneksi tähän on jo vähän herätty ja esim. lääketeollisuutta yritetään pikkuhiljaa hivuttaa takaisin.

Kiinan erityishallintoalueita, Macaota ja Hongkongia, sekä käytännössä itsenäistä Taiwania kirjassa käsitellään melko paljon. Ja syystäkin. Etenkin Taiwanin kysymykseen liittyen kirjassa tuodaan esiin ainakin itselleni uusi, ihan looginen mutta huolestuttava näkökulma; Länsimaissa ollaan huolissaan siitä että Kiina hyökkää Taiwaniin, mutta ajatellaan toiseen maahan hyökkäämisen olevan niin äärimmäinen siirto, ettei Kiina siihen ryhdy.
Kiinan näkökulmasta Taiwan kuitenkin on aina kuulunut Kiinalle ja näin ollen kyse ei olisikaan hyökkäyksestä, vaan puolustuksesta. Jos Kiina katsoo osan alueestaan tulleen liiaksi ulkomaisen vaikutuksen alaiseksi, se saattaa haluta alueen tiukemmin omiin hyppysiinsä. Jos se ei onnistu diplomatian ja politiikan keinoin, niin sitten voimalla. Ja koska heidän näkökulmastaan kyse olisi puolustuksesta, kynnys voimakeinoihin lienee paljon pienempi kuin me haluamme lännessä uskoa.

Kirja tarjoaa analyyttisen katsauksen Kiinan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen Xi Jinpingin valtakausilla. Teos on selkeä ja helppolukuinen, ja sen vahvuuksia ovat sen tasapainoisuus ja asiantuntemus: se ei sorru yksinkertaistuksiin eikä poliittiseen retoriikkaan, vaan tarjoaa tutkittuun tietoon pohjautuvan analyysin. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, se on myös vähän tylsä.


Lukija: Sampo Kerola
Kesto: 15h 7min

💖 Atte Korhola: Kristillinen äärioikeisto ja Trump

 

Voi helvetti sentään. Lue tämä kirja!

Atte Korholan teos ”Kristillinen äärioikeisto ja Trump” on kuin kurkistus painajaiseen – jos painajainen olisi sunnuntaisaarna, jossa esiintyvät hullu TV-evankelista, Jeesus ja Donald J. Trump yhtäaikaa.
Edellisen, Venäjän touhuja käsitelleen kirjan jälkeen tuumin, että täytynee koettaa selvittää myös tuon toisen pölhön suosion takana olevia voimia.

Tässä tulee jonkin verran ehkä vähemmän tuttuja termejä. Linkitän niitä Wikipediaan, niin sieltä voi kätevästi katsoa lisätietoja.

Vaikka meilläkin on Päivi Räsänen ja pari muuta, niin kovin oudolta tuntuu tuo USA:n ”uskonto on politiikkaa ja politiikka on uskontoa” -meininki, joka tulee kyllä tässä kirjassa erittäin selväksi. Se on varmaan myös yksi suurimpia syitä Yhdysvaltojen erittäin polarisoituneeseen tilanteeseen.
Kirjan olennaisin väite kuitenkin on, ettei Trumpista olisi koskaan tullut presidenttiä ilman evankelikaalikristittyjen tukea.
Kun Korhola vyöryttää esiin toinen toistaan sekopäisempiä kaheleita, hörhöjä ja hihhuleita, ei voi kuin haukkoa henkeään tukka pystyssä – tai ehkä pitäisi jo ryhtyä rukoilemaan. Näitä kiihkouskovaisia ajaa jo 1800-luvulla syntynyt kristillinen fundamentalismi.

Taustaksi Korhola kertaa USA:n karismaattisten herätysliikkeiden historiaa yli sadan vuoden ajalta.
Esim. 1950-luvulla Ku Klux Klan keksi soluttautua helluntailiikkeeseen ja muihin vastaaviin perustamalla heidän kanssaan raittiusseuroja ja orpokoteja. Näin Yhdysvaltalaisiin herätysliikkeisiin saatiin samalla ujutettua rasismia ja muita valkoista ylivaltaa ajavia ideologioita.
Jos jollekin oli vielä epäselvää, kyseisten liikkeiden johtajat ovat säännönmukaisesti paljastuneet huijareiksi, seksuaalirikollisiksi ja kannattajiltaan huijaamilla rahoilla ylellistä elämää viettäviksi elostelijoiksi, tai sitten ihan vaan psykopaateiksi ja ihmishirviöiksi (esim. Jim Jones). Kyseiset lahkot ovat sitten tehneet pahuuksiaan mm. Chilen diktaattori Augusto Pinochetin hallinnon harjoittamassa terrorissa, kidutuksissa ja murhissa. Ei kovin kristillistä, jos minulta kysytään.

Tästä sekoilusta muodostui lopulta uusapostolinen uskonpuhdistus, (NAR, New Apostolic Reformation) sekä dominionismi ja sen oppi, Seitsemän vuoren mandaatti, joka pyrkii ottamaan haltuunsa hallinnon (1), talouden (2), tiedotusvälineet (3), koulutuksen (4), kulttuurin (5), uskonnon (6) ja perhe-elämän (7), sekä järjestämään ne tiukasti kristilliseltä pohjalta Raamatun sääntöjä kirjaimellisesti noudattaen.
Demokratiasta viis. Ja siitä, että perustuslaki takaa mm. uskon vapauden. Dominionisteille vapaus merkitsee vapautta puuttua toisten ihmisten elämään. Eli vapautta vainota kaikkia mistä tahansa asiasta erimieltä olevia.

Herätysliikkeiden historian läpikäynti osoittaa, että Donald Trump ei ole syy vaan seuraus.
Suomessa ja Euroopassa usein ihmetellään miten uskovaiset voivat olla Trumpin tukena, sillä kuten Korhola kirjoittaa: ”Kyseessähän on mies, jolla ei tunnu olevan yhtä ainoaa kristillistä solua kehossaan. Trump, ilman epäilyksen häivää, on misogyyni, seksuaalinen saalistaja, rikollinen huijari, rasistinen ja autoritäärinen eksentrikko...”
Uskovaisten tukeen Trumpillle lienee useita syitä, mutta kuten Korhola toteaa kirjassaan, evankelikaalit eivät äänestä Trumpia ”uskostaan ja arvoistaan huolimatta, vaan juuri niiden takia.” Sillä karismaattiset helluntailaiset herätysliikkeet, evankelikaalit ja muut äärioikeistolaiset dominionistit pitävät Trumpia uutena Messiaana, Yhdysvaltoja uutena Israelina eli Luvattuna Maana ja Yhdysvaltojen valkoista anglosaksista kansanosaa ennen ajanlaskun alkua kadonneina juutalaisheimoina, Valittuna Kansana.
Oman edun tavoittelemiseksi kristillinen äärioikeisto on hylännyt suunnilleen kaiken, mikä kristinuskossa on hyvää. Niinpä suurin osa nationalismia, rasismia ja kuolemantuomiota kannattavista sekä seksuaali-, sukupuoli- ja muiden vähemmistöjen ja naisten oikeuksia, aborttioikeutta, maahanmuuttoa ja aserajoituksia vastustavista ihmisistä ja järjestöistä perustelee kantojaan kristillisellä vakaumuksella ja Raamatun sanalla, vaikka kristinusko todellisuudessa opettaa ihan päinvastaista. Sillä mitä Jeesus todella sanoi abortista, HLBTIQ:sta, aseista, wokesta, rotuteoriasta tai syntymättömistä alkioista? Ei mitään. Vanha kunnon Jesse ei sanonut näistä asioista yhtään mitään. Ei sanan sanaa. Nothing. Nada. Zip. Zero.
Trump on kristillisen äärioikeiston ”hyödyllinen idiootti”, joka auttaa heitä toteuttamaan pyrkimyksiään, Seitsemän vuoren mandaattia, demokratian korvaamista teokratialla, valkoista ylivaltaa sekä oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, rationaalisen ajattelun ja tieteen hylkäämistä.
Trumpin nykyhallinnon ilmastonmuutoksen leimaaminen huuhaaksi, DEI-ohjelmien kieltäminen, naisten erottaminen korkeista asevoimien viroista, vähemmistöjen edustajien mainetekojen pyyhkiminen asevoimien historiasta, liittovaltion opetusministeriön lakkauttaminen, mm. evoluution opettamisen, monien kirjojen ja ihan tavallisten sanojen (esim. epäoikeudenmukaisuus, naispuolinen, ilmastonmuutos) kieltäminen ja yliopistojen kiristäminen rahoituksella opetussuunnitelmien muuttamiseksi äärikristittyjen haluamaan suuntaan kuuluvat tähän agendaan. Jopa tavallisten koulujen sulkemista ehdotetaan. Peruste on yhtä järkevä kuin kaikki muukin heillä: Aatami ja Eevakaan eivät laittaneet lapsiaan kouluun. Ilmeisesti kuitenkin kristilliset koulut sallittaisiin (samaan tyyliin kuin koraanikoulut monissa islamilaisissa maissa. Eipä tuo meininki muutenkaan paljon siitä eroa).
Koulutus pitää heidän mielestään ajaa alas, jotta ihmisistä saadaan tyhmempiä ja siten helpompia hallita Jumalan pelolla.
Tähän ajatteluun liittyy myös itseään toteuttava kuvio, jonka mukaan Jumala palkitsee oikein eläviä vauraudella. Herätysliikkeiden johtajat rahastavat näin kannattajiaan, sillä Jumalan tahtohan tietysti on, että kannattajat antavat osan tuloistaan kirkolle (lue: johtajille). Kun tästä ei seuraakaan kannattajan oma rikastuminen, vika on ihmisissä itsessään, sillä he eivät ole uskossaan riittävän vahvoja. Ja taas helvetin ikuiset kärsimykset odottavat.
Tämä sama argumentti muuten pätee kaikkiin vastoinkäymisiin, joita herätysliikkeiden kannattajat kohtaavat. Näppärää!

Tuo kansan tyhmentäminen muuten toimii, vai mitä sanotte seuraavista NAR:n ja dominionistien apostolien ja profeettojen tempauksista:
”…ei ollut suinkaan rukoillen anonut Jumalaa lopettamaan tautia vaan oli 2500 kuulijan edessä käskenyt apostolisella arvovallallaan hullun lehmän tautia hellittämään otteensa välittömästi.” Eikä tauti levinnytkään – tosin leviäminen oli pysähtynyt jo kuukautta aiemmin.
Toinen huijari myy, ilmeisesti lopun aikojen kauheuksien varalta, ”…4500 dollaria maksavia selviytymispakkauksia (jotka on toki valmistettu taivaallisilla ohjeilla)...” ja ”Uusimpana tuotteena Bakkerin ehtymättömässä tuotevalikoimassa on 1000 dollaria maksava ihmeitä tekevä peitto, joka lainalyhennysten ja muiden laskujen päälle yön ajaksi laitettuna maksaa ja hävittää taianomaisesti kaikki laskut.” Tuollainen olisi kyllä kieltämättä kätevä!
Kolmas puliveivari ”…julisti jumalallisella arvovallalla ja suunsa puhalluksella koronaviruksen tuhotuksi todeten: ”Se on ohi nyt, se on nyt ohi.” Sanomattakin lienee selvää, että heti tämän jälkeen koronatapausten määrä kasvoi räjähdysmäisesti.
Neljäs ”…profetoi Jumalan tuottavan uskovilleen vuonna 2024 millisekunnin kestäviä ilmakehällisiä välähdyksiä, jotka muistuttavat tulitikun raapaisua. Näiden sekunnin murto-osien aikana ilma on ladattuna yliluonnollisesta energiasta, joka siirtyy ihmeiden ja tunnustekojen kykynä kristittyihin.” Anteeksi mitä!?
Viidennenkään ennustus ”Yhdysvaltojen kaikkien siltojen yhtäaikaisesta romahtamisesta, jonka tuloksena ruokaa joudutaan kuljettamaan helikoptereilla liittovaltion asukkaille.” ei toteutunut, mutta se kuulemma johtui hyvien ihmisten rukouksista.

Joopajoo... Minkähänlainen ensimmäisen luokan pölvästi pitää olla uskoakseen näihin?
Muuten, republikaanien kannattajista tieteeseen ilmoittaa luottavansa 45 prosenttia. Onnea vaan sinne.

Tälle kaikelle voisi nauraa makeasti, mutta hymy hyytyy kun kuulee tutkimusten mukaan kolmanneksen yhdysvaltalaisista uskovan näiden nykyprofeettojen oikeasti välittävän Jumalan suunnitelmia ihmiskunnalle. Ja osuus on kasvussa.
”Samassa tutkimuksessa enemmistö nykyajan profeettoihin uskovista uskoi myös Seitsemän vuoren mandaattiin.”
Että tämmöinen huuhaaporukka sitten on vallannut vuosikymmenien aikana suuria osia piirikuntien, osavaltioiden ja liittovaltion hallinnoista sekä republikaanipuolueesta ja muista konservatiiveista, ja nyt Trumpin avustuksella myös valtion virastoja, presidentin hallinnon sekä Yhdysvaltojen hallituksen.
Vaikka eihän tämä ensimmäinen kerta ole. Ennen Trumpia suurin voitto oli evankelikaalisen George W. Bushin valinta presidentiksi vuonna 2000. Jos nuoremman Bushin puuhastelut tuntuivat aikanaan oudoilta, niin nyt tiedät miksi.
Toki muitakin tuttuja nimiä evankelikaalien ja dominionistien listoilla vilisee, tässä vain muutama esimerkki:
Mike Pence, varapresidentti Trumpin ensimmäisellä kaudella
Mike Pompeo, ulkoministeri Trumpin ensimmäisellä kaudella ja entinen CIA:n johtaja
Pete Hegseth, Signal/Jemen -kohusta tuttu Trumpin puolustusministeri
Mike Johnson, edustajainhuoneen puhemies
Ted Cruz, Texasin senaattori
Ron DeSantis, Floridan kuvernööri
Marjorie Taylor Greene, edustajainhuoneen jäsen Georgiasta (ja aivan seinähullu)
Eikä se pääty tähän. En tiedä mikä on pelottavampaa, evankelikaalien laajat verkostot ja joka puolelle Yhdysvaltoja sekä ympäri maailmaa ulottuvat lonkerot, täysin älyvapaat puheet vai kaistapäinen agenda jota he ajavat.
Dominionisteilla oli näppinsä pelissä tietysti myös Capitolin valtauksessa ja Project 2025 on suurelta osin heidän käsialaansa. Päämääränä on ulottaa Seitsemän vuoren mandaatti koko maailmaan. Ja nykyään varmaan myös Marsiin Elon Muskin avulla.
Mitä lähemmäs nykypäivää kirjan esimerkit tulevat, sitä kahjoimmiksi ja surrealistisemmiksi evankelikaalien jutut ja touhut käyvät. En edes keksi sanoja kuvaamaan kuinka hiuksia nostattavan mielipuolista tuo meno on. Ihan kuin koko jengi olisi huumeissa tai joukkopsykoosissa, tai sekä että.
Naurattaa ja hirvittää siis yhtä aikaa. Ja jos tämä kaikki tuntuu liian absurdilta ollakseen totta – sitä suuremmalla syyllä tämä kirja kannattaa lukea.

Kirja on kirjoitettu ennen vuoden 2024 presidentinvaaleja ja nyt voi todeta, että hyvin paljon kirjassa ennakoituja toimia on jo tehty ja loput lienee suunnitteilla.

Atte Korhola on itsekin vakaumuksellinen kristitty, joten uskovaisten syrjinnästä tässä kirjassa ei varmaankaan ole kyse.
Toisaalta teoksen uskottavuutta heikentää ehkä se, että Korhola ei ole esim. uskontojen tai Yhdysvaltojen tutkimuksen asiantuntija, vaan ympäristömuutoksen professori. Kuten hän itsekin mainitsee, se antaa kuitenkin eväitä muidenkin asioiden tieteellisempään tarkasteluun ja uskovaisena hän on tätä asiaa harrastuneisuuttaan paljon tutkinut.
Enemmän minua kuitenkin häiritsee Atte Korholan tai pikemminkin hänen ex-vaimonsa, europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan vähintäänkin erikoiset näkemykset ilmastonmuutoksen vaatimista toimista ja monesta, monesta muustakin asiasta.
Toisaalta ex-vaimon mielipiteet eivät liity käsiteltävään asiaan mitenkään, kirjalla on erittäin vaikuttava määrä uskottavia lähteitä ja samaa asiaa on tullut vastaan monelta muultakin suunnalta.
Joka tapauksessa tämä on muistutus nykypäivänä niin tärkeästä medialukutaidosta ja kriittisestä suhtautumisesta kaikkeen sanottuun. Eli vaikka kirjan tarinat ovat varmaankin totta, ne eivät ole koko totuus, kuten Korhola itsekin kirjoittaa.
Toisin sanoen, kun pitää mielessä, että kaikki yhdysvaltalaiset eivät ole uskovaisia, kaikki uskovaiset eivät ole kristittyjä, eivätkä kaikki kristityt kuulu nationalistiseen äärioikeistoon ja että evankelikaalit eivät ole ainoa, vaikkakin kieltämättä hyvin suuri ja vaikutusvaltainen Trumpia tukeva kansanosa, niin pääsee jo aika hyvin kartalle.


Lukija: Jussi Puhakka
Kesto: 15h 11min

👍 Jade McGlynn: Venäjän sota

Jade McGlynn ei kysy, tukevatko tavalliset venäläiset maansa hyökkäyssotaa Ukrainassa. Hän kysyy, miksi venäläiset tukevat sitä.

Teos auttaa ymmärtämään, miksi niin monet venäläiset uskovat Kremlin narratiiveihin ja pitävät sotaa oikeutettuna. Hän kuvaa, kuinka suunnitelmallinen informaatiovaikuttaminen on muovannut kansan käsityksiä ja johtanut laajaan sodan hyväksyntään.
Toisin sanoen, kuten itsekin olen jo moneen otteeseen todennut, venäläiset ovat suurimmaksi osaksi aivopestyjä propagandan uhreja. Se ei ole mikään puolustus, mutta vaikeahan se on kuvitella miten itse ajattelisi, jos samaa valhetta tuupattaisiin joka tuutista vuosikymmeniä ja pidempäänkin jo päiväkodista alkaen.
Ihmettelen kyllä sitä, että kun Neuvostoliiton aikaan vastaavien naurettavan ristiriitaisten valheiden läpi nähtiin ja niistä kerrottiin siellä vitsejä, niin miksi nykyään kaikki uppoaa ilman mitään kriittisyyttä? Toisaalta ne, joille se ei uppoa, ovat paenneet maasta, pakotettu rintamalle kuolemaan tai vajonneet apatiaan.
Ihmettelen myös sitä, minkälainen pahuus asuu ihmisissä, jotka tätä propagandistista narratiivia kehittävät ja ylläpitävät, ja sitä myöden mahdollistavat kaikki muut hirvittävyydet.
Venäjän yhteiskunta on läpimätä, korruptoitunut, moraaliton, epäinhimillinen, kaunainen ja jämähtänyt paikkansa pitämättömiin historian tulkintoihin, valheelliseen isänmaallisuuteen sekä muka-uskonnollisuuteen.
McGlynnin mukaan asiat eivät tule muuttumaan ennen täydellistä romahdusta ja sitten yhteiskunnan uudelleen rakentamista historian vääryyksiä totuudenmukaisesti käsitellen, kuten esim. Saksa teki toisen maailmansodan jälkeen.
Toivottavasti muu maailma kestää siihen asti.

Jade McGlynn on Oxfordin yliopiston tohtori ja arvostettu tutkija, joka on perehtynyt Venäjän historiaan, politiikkaan, propagandaan ja informaatiovaikuttamiseen, joten hänen analyysinsä ei ole pelkkää mielipidekirjoittelua, vaan nojautuu laajaan aineistoon ja tutkimukseen.

Suosittelen lukemaan jos haluaa, ei hyväksyä, mutta ymmärtää Venäjän käsittämätöntä käytöstä.


Lukija: Laura Hänninen
Kesto: 10h 1min

👍 Timo J. Tuikka: Vitutuksen voima - Suomalaisen katkeruuden historia

Tämä teos päätyi virtuaaliseen kirjahyllyyni Niinan suosituksesta. Kiitos siitä!

Ilkikurisessa opuksessaan Timo J. Tuikka kertoo meille miten vitutus on mahtava voimavara ja lähes loputon motivaation ja inspiraation lähde.
Kuten kirjassa kerrotaan: ”Suomen mielenterveysseuran asiantuntija Elina Marjamäki on hienosti kiteyttänyt tämän muutosvoiman: ’Vitutus on se tunne, kun itselle riittää ja haluaa asioiden olevan toisin. Silloin alkaa tapahtua. Se on suuri moottori ja iso aikaansaava voima maailmassa.’”

Historioitsijana Tuikka tuo esiin monia hetkiä, jolloin elämää suurempi vitutus, katkeruus tai kauna on saanut historian pyörät pyörähtämään eri suuntaan kuin mihin ne alunperin olisivat olleet menossa.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka Suomen itsenäisyys; mikäpä muu siinä olisi ollut takana, kuin kettuuntuminen ruotsalaisten ”paremmuuteen” ja venäläisten kusipäisyyteen. ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.", kuten Adolf Ivar Arvidsson J.V. Snellmanin mukaan sanoi. Ja niin tarpeeksi paha kyrpiintyminen muuttui itsenäisyydeksi.
Myös sisällissodan yksi suurimpia syitä oli Tuikan mukaan ”massiivinen massavitutus” puolin ja toisin. Tosin sodan jälkeen osapuolia taisi ottaa aivoon entistä enemmän.

”Vitutuksen voima” siis sukeltaa suomalaisen mielenmaiseman syvimpään ja synkimpään sopukkaan: katkeruuteen, kateuteen, turhautumiseen ja yleiseen vitutukseen. Ja tekee sen vieläpä analysoiden, kuin olisi kyseessä kansallisaarre – mikä se ehkä onkin.
Kirjailijan hilpeän lempeä piikittely ja isällinen ote tähän aarteeseen huvittaa niin, että ihan huomaamattaan tulee käytyä läpi Suomen koko urheilu-, kulttuuri- ja poliittinen historia. Hyvä suoritus historiankirjalta! Osansa saavat niin urheilijat, taiteilijat kuin poliitikotkin. Tasapuolisesti.

Sitä paitsi kirja jossa siteerataan Eppu Normaalia, ei voi olla huono:
”Talo paloi, vaimo lähti ja auto räjähti
Pienehkö pyrstötähti koiraani mäjähti”
Ihmekös jos vituttaa.


Lukija: Pertti Koivula
Kesto: 9h 33min

👌 Mikko Porvali: Tiedustelun näkymätön historia - Antiikista maailmansotiin

Mikko Porvalin teos ”Tiedustelun näkymätön historia - Antiikista maailmansotiin” kertoo maailman toiseksi vanhimman ammatin synnystä ja kehityksestä. Jos siis halajat oman elämäsi James Bondiksi, tässä on mainio alan historian perusteos.

Vanhimmat säilyneet tiedot tiedustelusta ja vakoilusta ovat noin neljän tuhannen vuoden takaa faaraoiden Egyptistä. Sen jälkeen kertomuksia aiheesta on mm. antiikin Kreikasta ja Roomasta. Myös Raamattu, sekä uusi että vanha testamentti, on pullollaan vakoilutarinoita.
Assyrialaiset kehittivät kirjurilaitoksensa myötä ensimmäisen tiedustelupalvelua muistuttavan hallintohimmelin. Spartalaiset harrastivat sitten jo vastatiedustelua, valvontaa ja viestien salausta. Aleksanteri Suurikaan ei olisi pystynyt valloituksiinsa ilman hyvää tiedustelua.
Myöhemmin Rooman valtakunta kehitti tiedustelun huippuunsa tieverkoston avulla, se kun mahdollisti ennennäkemättömän tehokkaan tiedonvälityksen.
Rooman valtakunnan hajottua Eurooppa pirstaloitui pieniksi ruhtinaskunniksi ja varhaiskeskiajalta alkaen valtiollinen tiedustelutoiminta taantui luku- ja kirjoitustaidon kanssa vuosisadoiksi.
Ainoa taho, jossa kirjoitustaito oikeastaan säilyi, oli katolinen kirkko. Siten siitä tulikin tiedustelun, tiedon käsittelyn ja siirron mestari. Tässä sitä auttoi ympäri kristikuntaa levittäytynyt luostarilaitos ja siihen perustunut koulutusjärjestelmä, tehokas ja luotettava viestintäverkosto, rippi, sekä näitä kaikkia hyödyntänyt tutkintakoneisto eli inkvisitio.
Seuraavaksi sotimisessa vakoilua hyödynsivät viikingit, jotka onnistuivat sen avulla mm. piirittämään ja ryöstämään Pariisin vuonna 845.
Uuden ajan alussa salakirjoitusmenetelmät kehittyivät ja vakoilun valtikka siirtyi Englantiin, johtaen esimerkiksi Babingtonin salaliiton paljastumiseen ja Skotlannin kuningatar Maria Stuartin teloitukseen. Englannin tiedustelun onnistumisella oli myös suuri vaikutus Espanjan ”Voittamattoman armadan” rökäletappioon, joka puolestaan viitoitti osaltaan Englannin tietä merten herruuteen, kauppamahdiksi ja siirtomaavallaksi.
Sen jälkeen Ranskan esimerkkiä noudattaen monet valtiot ryhtyivät yhä enenevässä määrin vakoilemaan myös omia kansalaisiaan ja esim. postilähetysten avaamisesta ja lukemisesta hallinnon toimesta tuli yleinen käytäntö Euroopassa, keksijänään ”Kolme muskettisoturia” -romaanistakin tuttu kardinaali Richelieu.
Järjestelmä oli nimeltään ”Cabinet noir” ja se on sittemmin antanut nimensä esimerkiksi teleoperaattoreilla viranomaistarkkailua varten olemassa oleville tiloille, jotka tunnetaan englanninkielisissä maissa yleisesti nimellä ”Black room”. Suomessa tylsästi ”lakisääteisen telekuuntelun tila”.
Seuraavaksi tiedustelu nousi parrasvaloihin Napoleonin myötä, joka hyödynsi sitä taidokkaasti. Vaan ei ihan niin taidokkaasti kuin Waterloossa ranskalaiset päihittänyt Wellingtonin herttua.
Sitten oli vuorossa Yhdysvaltojen vapaus- ja sisällissodat ja Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisön synty. Sisällissodan aikaan tiedustelun kehittyminen oli suurelta osin Lucky Luke -sarjakuvista tutun Pinkertonin etsivätoimisto ansiota.

Poliisin rikostiedustelun käsittelyn jälkeen päästään lähemmäs nykyaikaa ja kirjan kiinnostavimpiin asioihin eli tunnetuimpien tiedustelupalveluiden synty, maailmansotien ja niiden välisen ajan vakoilu ja tiedustelu.
Useista kiinnostavista esimerkeistä huolimatta tätä aikaa käsitellään harmittavan vähän ja siihen kirja sitten nimensä mukaisesti ikävä kyllä päättyykin.

Vaikka tiedustelun varhaishistoriakin on kiinnostavaa, jäin kaipaamaan enemmän tietoa esim. Neuvostoliiton/Venäjän, Israelin, Kiinan ja muunkin maailman tiedustelukuvioista, sekä kylmän sodan ja sen jälkeisen ajan vakoilupeleistä.
Minusta kirja on siis oikein mainio, mutta loppuu pahasti kesken.


Lukija: Jarkko Pajunen
Kesto: 5h 8min