Putlerin ja Trumpetin touhu on niin karseeta seurattavaa, että piti keksiä jotain hilpeämpää luettavaa.
J. Sakari Salosen teos ”Viisi maailmanloppua - Maapallon historia ja ihmiskunnan tulevaisuus” ei varsinaisesti ole mikään optimismin multihuipentuma, mutta hirmu mielenkiintoinen se on.
Kirja selittää maallikollekin ymmärrettävästi mm. maapallon esihistoriaa, viittä suurta joukkotuhoa, planeettojen ja maan ratojen muutosten syitä ja vaikutuksia, muita avaruuden ilmiöitä sekä tulivuoria, maanjäristyksiä, jääkausia, ilmastoa yms. Salonen kertoo myös miten maailmanloppu voisi tapahtua. Maailmanlopulla tarkoitetaan tässä yhteydessä koko maapallon tuhoutumista tai vähintään ihmislajin kuolemista sukupuuttoon.
Hyvä uutinen on, että supertulivuorenpurkaukset, jättimäisetkään, eivät saa aikaan maailmanloppua. Sijainnista riippuen, tosi pahaa jälkeä voi tulla ja valtavia ongelmia pitkäksi aikaa, mutta ihminen tuskin niiden takia sukupuuttoon kuolee. Maanjäristykset puolestaan eivät käytännössä voi kehittyä niin suuriksi, että niistä olisi laajaa paikallista tuhoa suurempaa haittaa.
Entä asteroidit ja kosminen säteily?
Riittävän iso asteroidi liian myöhään havaittuna voi tosiaan olla planeetan tappaja. Ja siinä ei sitten ole mitään tehtävissä. Game over. Kovin todennäköistä se ei onneksi ole.
Kuten tiedetään, ilmakehä ja maan magneettikenttä suojelevat maata avaruuden säteilyiltä. Toisinaan pelotellaan maan magneettikentän kääntymisellä ympäri, mutta erilaiset ”tavalliset” säteilyt eivät silti käytännössä pysty ihmiskuntaa tuhoamaan. Magneettikenttä on sitä paitsi kiepsahtanut ympäri ihmisen evoluution aikana useita kertoja, mutta silti tässä porskutellaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nykyajan teknologisissa yhteiskunnissa se toki voisi aiheuttaa muita ongelmia.
Supernovaräjähdyskään ei itsessään ole ongelma, koska sellaiseen päätyviä tähtiä ei ole tarpeeksi lähellä tehdäkseen vahinkoa, mutta räjähdyksessä syntyvä gammapurkaus voisi pyyhkäistä otsonikerroksen taivaan tuuliin paljon kauempaakin. Otsonikerroksen katoaminen avaisi tien tappavalle ultraviolettisäteilylle. Ennakkovaroitusta ei saada, koska purkaus liikkuu valonnopeudella.
On epäilty, että yksi viidestä joukkotuhosta olisi gammapurkauksen aiheuttama. Silloin sukupuuttoon kuoli 85 prosenttia lajeista. Auts.
Onni onnettomuudessa kuitenkin on, että gammapurkaus suuntautuu pääasiassa kuolevan tähden pyörimisakselin suuntaisesti, eli sen pohjois- tai etelänavan tulisi olla suoraan maata kohti. Vaikka gammapurkauksia tapahtuu joka päivä, tarpeeksi lähellä eli Linnunradalla niitä on vain noin kerran sadassatuhannessa vuodessa.
Lisäksi purkaus osuessaan vaikuttaa vain yhdelle puolelle maapalloa kerrallaan, joten jos toiselle puolelle jäisi ihmisiä henkiin ja he kykenisivät sinnittelemään kymmenisen vuotta, otsonikerros olisi ehkä ehtinyt korjaantua tarpeeksi.
Ihminen - Supernova 1-0 Torille!
No mites jääkausi tai ilmaston lämpeneminen?
Seuraavaan jääkauden alkuun on aikaa ehkä 10000 vuotta. Eikä se sitä paitsi tule parissa päivässä niinkuin elokuvissa, vaan kestää kymmeniä tuhansia vuosia kehittyä huippuunsa. Ja sittenkin vaan muutetaan kaikki etelään.
Voihan se siellä asuvia vähän kismittää, mutta minkäs teet. Eihän se kaikkia ihmisiä tapa, mutta maisemat voivat vähän muuttua, kun on kolme kilometriä jäätä päällä. Mutta selvisi ihminen edellisestäkin jääkaudesta, joten ei huolta.
Ja jos oikein hyvin onnistutaan saamaan ilmasto lämpenemään, niin voipi olla ettemme näe koko jääkausia.
Muita ongelmia ilmaston lämpenemisestä tuleekin sitten ihan riittämiin. Se on myös oikeastaan ainoa edellä mainituista uhista, joille ihminen voi edes yrittää tehdä jotain, joten voisi olla viisasta siihen panostaa. Ai niin, ei se kannata, koska Persut tietää Kiinassa olevan hiilivoimaloita ja bensa on muutenkin kallista.
Muita mahtavia ihmisen aikaansaannoksia ovat sitten ydinaseet.
Salonen toteaa kirjassaan että: ”Tutkijoiden mallintama globaalin ydinsodan ilmastovaikutus olisi kaikkiaan samaa suuruusluokkaa kuin supertulivuoren purkauksen.” Eli ei siis sukupuuttoa vieläkään. Karistellaan vaan vähän pahimpia pölyjä niskasta ja jatketaan entiseen malliin.
Kirjassa käsitellään myös kemialliset ja biologiset aseet, virukset ja pandemiat, tekoälyn villiintyminen, karanneet nanobotit yms., mutta ei niilläkään taida saada ihmislajia hengiltä. Ainakaan satavarmasti.
Kirjan lopuksi käydään läpi selviytymiskeinoja, joten pelkkää synkistelyä ei ole luvassa.
Ihminen on sitkeä sissi ja maapallo vielä sitkeämpi. Lopulta kyse lienee siitä, mikä koetaan maailmanloppuna, sekä aikaperspektiivistä.
Maailman (sellaisena kuin me sen tunnemme) loppu on hyvin mahdollinen ja jopa todennäköinen useissa yllä kuvatuissa tapahtumissa. Mutta monissa tapauksissa varsinainen tapahtuma ei tapa ihmisiä niin paljon kuin jälkiseuraukset. Esimerkiksi supertulivuoren purkaus on tapahtumahetkellä ongelma lähinnä paikallisesti, mutta jos pölypilvi pimentää taivaan vuosiksi, se romahduttaa ruoantuotannon maailmanlaajuisesti, seuraavaksi ehkä yhteiskunnat ja sitten valtiot. Aika moni varmaan kokisi sen maailmanloppuna.
Ja toisaalta, onko maailmanloppu maailmanloppu, jos se tapahtuu miljoonan vuoden päästä? Viiden miljardin vuoden kuluttua punaiseksi jättiläiseksi paisunut aurinko nielaisee maan muutenkin.
Ennen sitä, lue tämä kirja, se on erinomainen!
Lukija: Juhani Rajalin
Kesto: 7h 30min
