Kesälukemiseksi suosittelen vaihteeksi romaania:
Liu Cixinin järkälemäinen ”Muistoja planeetta Maasta” Science Fiction -trilogia; ”Kolmen kappaleen probleema”, ”Synkkä metsä” ja ”Kuolema on ikuinen” on lyhyesti sanottuna nerokas!
Cixin kutoo fysiikasta, historiasta, matematiikasta, sosiologiasta, tähtitieteestä, evoluutiosta, teknologioista, politiikasta ja filosofiasta sekä fiktiivisistä keksinnöistä, salaliitoista ja vieraista sivilisaatioista niin salaperäisen vyyhdin että heikompaa hirvittää.
Ja tämä on vasta alkua, sillä ensimmäisen osan lopussa Liu Cixin vaihtaa isommalle ja kiihdyttää ihan sananmukaisesti uusiin ulottuvuuksiin. Meno myös jatkuu vähintään yhtä huimaavana toisessa ja kolmannessa osassa.
Tulevaisuuden tilanteet ja tunnelmat trilogiassa vaihtelevat laidasta laitaan, ahdistavasta epätoivosta auvoiseen elämään tasa-arvoisessa hyvinvointiyhteiskunta-utopiassa ja kaikkeen siltä väliltä.
Kuvitelmat arkielämästä erilaisissa tulevaisuuksissa ovat hirmu mielenkiintoisia, esimerkiksi asuminen, liikkuminen, pukeutuminen, teknologia ja jopa ihmisten ulkonäkö jne.
Toisinaan voi tuntua siltä, että Liu Cixcin sortuu jaarittelemaan, mutta kaikelle kyllä selviää tarkoitus. Ehkä paikoitellen olisi silti ollut mahdollisuus vähän tiivistää kerrontaa.
Toki kirjan aikajanakin on pitkä, Kiinan kulttuurivallankumouksesta 1960-luvulta piiiiiitkälle tulevaisuuteen, joten…
Osin samasta syystä trilogiassa on hengästyttävä määrä henkilöitä, ja kun suurimmalla osalla on tämmöisen länkkärin korvaan kovin samankaltaiselta kuulostavia kiinalaisia nimiä, niin aina ei meinaa pysyä kärryillä siitä kuka onkaan kuka. Onneksi E-kirjan ensimmäisen ja kolmannen osan alussa on edes lyhyt henkilöluettelo. Äänikirjan kuuntelijan kannattaakin ladata myös E-kirja ja vaikka ottaa kuvakaappaus luettelosta, niin siihen on helppo palata.
Trilogia on monella tasolla ajatuksia herättävä ja voimakkaasti kantaa ottava, tieteen ja erityisesti ympäristön puolesta sekä autoritäärisiä hallintoja ja valvontayhteiskuntia vastaan. Jopa siinä määrin, että ihmetyttää miten hän on voinut Kiinassa näin kirjoittaa.
En myöskään yllättyisi, jos kirjailija olisi tutustunut esim. Linkolan ja Unabomberin ihmisvastaisiin manifesteihin ynnä muihin vastaaviin ajatuksiin.
Uskoa, uskontoja tai ehkä oikeastaan sokeaa uskomista kritisoidaan myös varsin selvästi.
Kirja haastaa lisäksi nykyihmisen aikakäsityksen, jossa kaikki tärkeä tapahtuu juuri nyt, tai ainakin omana elinaikana, eikä historiaa kunnioiteta tai oman sukupolven jälkeisestä tulevaisuudesta oikeasti välitetä.
Kirjailija kyllä tuntuu tietävän tieteestä ja historiasta melkoisesti ja se tekeekin kirjan visioista uskottavia.
Yritän olla paljastamatta juonesta liikoja, mutta sanotaanko vielä vaikka niin, että ehkä ihmiskunnan kannattaisi kuitenkin lopettaa se ulkoavaruuteen huhuileminen 😱
