Markus Tiittulan tietoteos ”Taistelu totuudesta - Mikä salaliittoteorioissa koukuttaa ja miksi ne pitää ottaa vakavasti?” käsittelee salaliittoteorioiden ja muiden ”vaihtoehtoisten totuuksien” syntyjä, syitä, seurauksia ja torjumista.
Sitä voi hihitellä litteän maan teoreetikoille ja muille foliohatuille, mutta kuten tämä kirja osoittaa, niissä ei ole paljoa nauramista. Päinvastoin, salaliittoteoriat, dis- ja misinformaatio, propaganda, valehtelu ja silkka paskanpuhuminen rapauttavat luottamusta asiantuntijuuteen, tietoon, tieteeseen, mediaan ja demokratiaan, ja ovat suuri uhka yhteiskuntarauhalle, lisäävät polarisaatiota, voivat johtaa ja ovat johtaneetkin radikalisoitumiseen ja väkivaltaisuuksiin, jopa sotiin kuten Venäjällä nyt tai Saksassa 1939.
Vaikka tämä kirja keskittyy pääasiassa länsimaiseen ja erityisesti yhdysvaltalaiseen näkökulmaan, muun maailman tilannettakin sivutaan paikoin. Toki Suomen tilanne käydään myös läpi ja valitettavasti salaliittoteoriat ja muu huuhaa elää ja voi hyvin täälläkin. Eduskuntaa ja hallitusta myöden.
En tiedä kummat suututtavat minua enemmän, valheita keksivät ja levittävät oman edun tavoittelijat vai kaikkea roskaa uskovat todellisuuden kieltäjät. Mutta sen tiedän, että oikeistopopulistit ovat yliedustettuina kummassakin ryhmässä.
Ei kuitenkaan pidä luulla että salaliittoteorioita kannattavat ovat varttihulluja tai muuten mieleltään järkkyneitä. Usein kyseessä ovat ihan fiksut ja tavalliset ihmiset. Luiskahtaminen kaninkoloon tapahtuu pikkuhiljaa ja myöhemmin ihmisten on todella vaikeaa myöntää edes itselleen olleensa väärässä ja uskoneensa päättömyyksiä.
Silti ihmetyttää tyypit, jotka vailla mitään lähdekritiikkiä uskovat mitä ihmeellisempiä juttuja, koska joku hörhö juutuubissa kertoi, tai joku trolli kirjoitti raflaavan tarinan somessa, MV-lehdessä, InfoWarsissa, Breitbartissa tms.
Kuten Tiittula kirjoittaa: ”On ymmärrettävää, että asiantuntijoiden lausunnot ärsyttävät, jos ne eivät osu yksiin omien mielipiteiden kanssa, mutta millä ne sitten korvattaisiin? Tunnettujen valehtelijoiden väitteillä? Internetistä löytyvillä anekdooteilla? Mutulla ja ideologialla? Horoskoopeilla ja Tarot-korteilla? Salaliittoteorioilla?”
Eihän mistään tule mitään, jos edes faktoista ja todellisuudesta ole yhteisymmärrystä, kuten USA:n politiikassa nähdään.
Voisiko näitä vastaan sitten kamppailla jotenkin? Ikävä kyllä, se taitaa olla kuin sitä kuuluisaa shakkia pulun kanssa. Ai mitä? No, pulu kaataa tai heittää lattialle kaikki nappulat, nokkii sinua sormille, paskoo pitkin shakkilautaa, julistaa voittaneensa ja lentää pois. Ja ainoa joka välittää säännöistä ja joutuu siivoamaan pelilaudan olet sinä.
Tätä samaa taktiikkaa käyttävät muuten myös Putler ja Trumpetti, vai mikä torvi se nyt oli?
Kirja on siis tärkeä ja ajatuksia herättävä lukukokemus, joka myös haastaa lukijaa pohtimaan omaa suhdettaan totuuteen, tietoon ja todellisuuteen. Se on myös kiukun ja huolen ilmaus siitä, mitä tapahtuu, kun valheet saavat vallan ja faktoilla ei ole enää mitään väliä.
Lue!
