Kirja on yllättävän (muille paitsi faneille) rehellinen kuvaus yhden aikamme suurimpien rock-tähtien usein hämmentävän tavallisesta ja arkisestakin elämästä, vaikka on siellä ne yksityissuihkarit ja paparazzitkin.
Tämä omaelämäkerta tarjoaa myös huumoria, syvällistä pohdiskelua rakkaudesta, ystävyydestä, perhe- ja ihmissuhteista sekä synkkiä kokemuksia mielenterveysongelmista. Vihjeitä saa myös siitä miksi melkein seitsemänkymppinen monimiljonääri vetää täysillä uuvuttavia neljän tunnin konsertteja.
Itse asiassa kirja on kuin Pomon konsertti; lopussa olo on voipunut mutta onnellinen, ja jäät silti kaipaamaan lisää.
Voin jopa lainata opuksen (brandyä et saa mukaan), suomennos löytyy heti ja englanninkielinen on tulossa. (Alkuperäinen lienee parempi, suomennoksesta paistaa hieman läpi kääntäjän kiire ja ei-niin-syvällinen aiheen tuntemus.)
